tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ready to roll!

Ostin melko lyhyellä harkinta-ajalla rullaluistimet! On kiva saada vähän vaihtelua kävelylenkkeilyyn, ja tuumasin että rullailu olisi minulle hyvä laji. Niin pöljä en ollut, että olisin upouusiin ja kalliisiin rulliksiin rahani sijoittanut, sillä en voi tietää kestääkö laji uutuudenviehätyksen hiipumisen. Sen sijaan ostin luistimet parilla kympillä käytettynä, tosin suojavarusteet piti hakea kaupasta. 

Olen rullaluistellut aiemminkin. Ala-asteella, ehkä noin kymmenen vanhana kinusin rulliksia, ja onnekkaana sain tädiltäni tämän vanhat. Suhailin menemään kavereiden tai äitin kanssa, toinen pyörällä, minä rulliksilla. Silloin pentuna suhaillessani en muista jostain syystä hetkeäkään stressanneeni sitä miten helvetissä minun pitäisi niillä pysähtyä! Siis herra jeesus! Mäessä - oikeastaan en tarvitse edes mäkeä, riittää että tie viettää pikkiriikkisen alaspäin - ei niistä jarrupaloista ole hittoakaan hyötyä! Hipsutusvauhdissa harjotellessani  sain jotenkin tasapainoiltua jarrun pohjaan. Silloinkin kurssi kääntyi sivuun ja tasapaino kärsi. Jos vauhtia on kävelyvauhdin verran, tai jopa - herramunjee! - hölköttelyn verran, tärisyttää asfaltti jalkojani niin, etten enää lainkaan tunne niitä, saati että pystyisin hallitsemaan niitä sen vertaa että voisin yrittää jarruttaa. Etenkin kun tasapainossa pysyminen on muutenkin vähän arpapeliä.

Miten niillä pitäisi pysähtyä?! Vai pitääkö vain hyväksyä se, että niillä ei pysähdytä, ja toivoa vaan ettei törmää kehenkään? Olen selkeästi tullut vanhaksi kun mietin näitä juttuja.

No, ainakin mun suojavarusteet on makeet!


4 kommenttia:

  1. Vau! Mistä noin hienon kypärän löytää?

    VastaaPoista
  2. jos liikunta/urheilu ja rullailu kiinnostaa, eikä pieni kolhiintuminen ja odottamattoman innokas omistautuminen haittaa, niin voin suositella roller derbyä :)

    VastaaPoista