lauantai 20. lokakuuta 2012

Welcome home

Lämpimät terveiset Mortiannan uudesta kodista! 

Maanantaina muutin kolmen kaverin voimin omaan kotiini (vuokralle tosin). Kaverit päivittelivät, että minulla on aivan liikaa tavaraa, mutta eihän kaikesta voi luopua! On esineitä, joita käyttää päivittäin, kuten astiat ja vaatteet, mutta sitten on esimerkiksi valokuva-albumit, vanhat piirustukset ja DVD:t, joita ei tule käytettyä usein, mutta ovat säilyttämisen arvoisia silti.

Nyt olen saanut kaikki tavarat paikoilleen. Ja jotta kotini näyttäisi kodilta, eikä varastolta, päätin viedä KAIKEN ylimääräisen kellariin. Kaiken sellaisen, joita en todennäköisesti tulisi vähään aikaan tarvitsemaan. Tästä esimerkkinä ratsastuskamat, joulukoristeet ja vanhat päiväkirjat. Nyt kotini on juuri sellainen kuin haluan, enkä voisi olla tyytyväisempi!

Olen myös erittäin tyytyväinen sisustukseeni. Kalusteet ovat kaikki minun näköisiäni ja toisiinsa sopivia. Ja mikä mielettömintä, olen onnistunut saamaan melkein kaikki ne ilmaiseksi! Olen pikkuhiljaa kerännyt kalusteita, joista joku on halunnut luopua, ollen kuitenkin sen verran nirso, että kalusteet ovat sopineet makuuni. Kaiken kukkuraksi kämpässä oli valmiina tummat puusälekaihtimet, jotka olivat piste I:n päälle!

Pientä fiksausta on vielä tehtävä, esimerkiksi kattolamppu pitää hoitaa sellaiselle korkeudelle, että se täyttäisi kriteerinsä kattolamppuna. Huomenna minulle tulee sänkyyn uusi, oikean kokoinen patja!











Loppuun vielä pari kuvaa viimeisimmästä kuvaussessiosta. Kuvat ovat aika raakileita, niitä ei ole kauheasti muokattu. Copyright Janne Koivuniemi.




maanantai 8. lokakuuta 2012

Jes!

Sain asunnon! Muutan viikon päästä! :)

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Home is where your... furniture are?

"Suomessa on noin 1 400 alle 25-vuotiasta asunnotonta nuorta."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012100316156555_uu.shtml

Erosin kihlatustani noin kuukausi takaperin. Vuorossa on nyt kuumeinen asunnon etsintä. Miltä mahtavat minun mahdollisuuteni näyttää? Olen laittanut erinäisille tahoille asuntohakemuksia, sekä soitellut perään, mutta soittelut eivät auta. Luurin toisessa päässä olevia asiakaspalvelijoita ei voisi vähempää kinnostaa tilanteeni, he eivät voi asioille mitään. Se, mitä voin tehdä, on odottaa ja toivoa parasta.

Luottamukseni kyseisiin tasoihin ei ole kovin korkea, sillä minut on jätetty asunnottomaksi ennenkin. En vain kertakaikkiaan jaksa ymmärtää sitä. Olen työssäkäyvä nuori, joskin pienituloinen. Minulla on harvaan yksityiseen asuntoon varaa. En polta, en ole alkoholi- tai huumeongelmainen, minulla ei ole velkaa, eikä lapsia. Siis oman logiikkani mukaan kunnon vuokralainen, jolla vaan ei ole varaa kalliisiin yksityisiin asuntoihin!

Tarkoittaako se, kun olen yksinasuva nuori, jolla ei ole perhettä, ettei minulla ole ihmisarvoa? Minun ei ole tärkeää saada asuntoa? Tarpeeni ei ole todellinen, koska varmastihan voin mennä jonkun perheenjäsenen luo asumaan? Tai jos saan minkätahansa varaston kokoisen luukun, minun pitäisi pitää itseäni onnekkaana, sillä 1400 muuta nukkuvat edelleen kavereiden sohvilla?

Mielestäni koti ei ole ihmisen etuoikeus, vaan perusoikeus. (Tarkotan tällä nyt länsimaita - kehitysmaat ym. ovat sitten asia erikseen.) En ole sössinyt asioitani - en ole saanut häätöä tai ryypännyt rahojani - avoliittoni ei vain sattunut kestämään. Olen kyllästynyt alituiseen muuttamiseen ja asunnon etsimiseen. Siksipä haluaisin kunnollisen asunnon mukavalta paikalta, johon voisin perustaa pitkäaikaisen kodin moneksi vuodeksi.

Onko se aivan liikaa vaadittu?