maanantai 23. helmikuuta 2015

Heat is on! And on and on and on...

Nyt jos te tapaisitte mut kasvotusten, te varmaan pitäisitte mua kummallisena koska mä vaan hymyilen leveästi itsekseni. Mikä kemiallinen aine mun päässä reagoikaan, sen saa aikaan vain yksi asia.
Erik Grönwall.


En edes tiedä mistä aloittaa. Jos kesällä olin Kuopio Rockin jälkeen pilvessä, niin nyt olen sitä vielä enemmän! Kolme päivää H.E.A.T:ia! Minulla on hymy korvasta korvaan ja sitä ei saa mun naamalta millään pois! Aina toisinaan hetkittäin uppoudun muihin ajatuksiin, ja yhtäkkiä taas yllätyn kun tajuan että kaikki tämä viimeaikoina tapahtunut onkin täytä totta. Perhosia pörrää vatsassa vieläkin niin, että on vaikea syödä. 

Keskiviikkona oli Heatin keikka Tavastialla jonne olin ostanut lipun jo joulukuussa. Menin paikalle juuri ennen ovien aukeamista varmistamaan paikkani eturivissä. Olin ottanut mukaani piirustukseni Ericistä pyhänä missionani saada siihen nimikirjoitus!

Keikka oli tietysti loistava. Keikan aikana Erik mm. jakoi vodkaa lavalta yleisölle, ja minä sain kunnian olla ensimmäinen mukin käteensä saanut! Sitten laulettiin vähän Helan gåria, ja jatkettiin partyja!



Keikan jälkeen ankkuroiduin odottamaan backstagen oven eteen toiveikkaana siitä että bändin jätkät saapuisivat yleisön keskuuteen. Crash, Jimmy ja Jona tulivat jo aikaisemmin, mutta en oikein osannut relata, ennenkuin Ericin piirustus olisi varustettu nimmarilla. Kyselin, olivatko he saaneet viestiäni jossa lähetin kuvan heille, mutta he kuulemma lukevat saapuvia viestejä aika harvaan. Crash kehoitti minua tulemaan seuraavan päivän nimmarinjakotilaisuuteen Hard Rock Cafeen, jolloin saisin varmimmin nimmarin. Lopulta Erik ja Eric saapuivat hetkeä ennen valomerkkiä. Sain Ericiltä nimikirjoituksen ja pääsin juttelemaan Erikin kanssa. Hän muisti minut sen jälkeen, kun näki piirustuksen, ja muisti myös että ollaan naimisissa! ;) Hihihi!





Ajattelin jo, etten mene seuraavan päivän nimmarinjakotilaisuuteen, koska minulla ei ole mitään muuta nimmaroitavaa - en omista paitoja tai levyjä. Yön nukuttuani mietin, että mitä mitähän helvettiä oikein ajattelin, tottakai menen sinne! Tottakai on saatava kaikki irti siitä vähästä ajasta ja harvoista kerroista kun bändiä näkee! Etenkin kun tämä bändi on niin faniystävällinen ja helpostilähestyttävä joukko.

Jona Tee, Crash, minä, Erik Grönwall, Eric Rivers ja Jimmy Jay

Erik ja mun mansikka mojito! 
Niinpä menin kamerani kanssa Hard Rock Cafeen, koska kuviahan ei voi ottaa liikaa. Paikan päältä sainkin sitten Heatin logolla varustetun A4:n, johon sain pyydettyä nimmarit! ^_^ Tutustuin erääseen toiseen Heat-fanin, venäläiseen Ritaan, joka istui pöytääni. Pojat käväisivät syömässä, jonka jälkeen tulivat takaisin seurustelemaan fanien kanssa ja Erik ja Jona istuivat meidän pöytäämme! (!!!) Jouduin nipistämään itseäni että tajuaisin että en oikeasti näe unta siitä että istun Erik Grönwallin seurassa, vaan se on perkele totta! Ja osti minulle vielä drinkinkin!



Myöhemmin bändi päätti lähteä jatkoille On The Rocksiin. Itselläni oli töitä seuraavana päivänä, mutta haistatin sille pitkät lähdin silti mukaan. Minulla oli niin siistiä, niin hauskaa, etten osaa edes kuvailla sitä. Parhaat bileet ikinä, olen niin rakastunut. Jammailtiin  AC/DC-coverbändin tahdissa, ja yöllä bändin jätkät ja crew menivät jamittelemaan lavalle cover-biisejä, ja vähän omiakin. Aamuyöstä minun oli pakko kerätä luuni ja hyvästellä, ja ottaa taksi kotiin, koska bussit eivätkä junat enää kulkeneet.
Arvatkaa vaan hymyilyttikö aamulla.


Lauantaina HEATilla oli keikka vielä Tampereella, mutta minulla oli sekä lauantaina, että sunnutaina teatteriesitys, minkä lisäksi Nita saapui luokseni lauantaiaamuna. Teatterissa kuitenkin mietin taukoamatta, pitäisikö minun lähteä viimeisellekin keikalle. Ja koska pohdin sitä kokoajan, oletin vastauksen olevan myönteinen. Niinpä teatterista kotiuduttuani vaihdoin vaatteet, hyppäsin Mircaan ja suuntasin nokan kohti Tamperetta. Nita hoiti kissan ja koiran, kiitos siitä!

Tampereen keikka oli mahtava! En taaskaan voinut ymmärtää miksi olin edes kuvitellut jättäväni menemättä! Pakkahuoneen lava oli isompi ja yleisöä oli enemmän, sekä lämppäreitä oli kaksi (Brother Firetribe ja Free Spirit). Tapasin Ritan siellä ja ujuttauduin hänen avullaan eturiviin. Ja sainkin todella hyvän paikan. Ylivoimaisesti paras hetki oli se, kun Erik tuli lavalta alas kesken biisin kättelemään faneja, ja vinkkasi minulle ohimennessään silmää merkiksi että oli nähnyt minut. Sydän jätti ehkä lyönnin välistä.

Minä olen tuolla Erikin pään ja käsivarren välissä.

 Sain taas lavalta viinaa, tällä kertaa Jallua! Mukaan tarttui myös Ericin plektra, Crashin rumpukapula ja Erikin paskottu puoliakustinen kirata! Tai se suurin osa mitä siitä oli jäljellä. Viimeisimpään sain nimmarin "Erik ♥ Miia", sekä piraran Erikin verta. Mysteeri olkoon miten se siihen tuli.



Menimme Ritan kanssa takaovelle poikia vastaan. Kertoivat menevänsä johonkin rokkibaariin Jack The Roosteriin. Siellä oli niin kova ryysis, että bändin jäsenten kanssa oli vaikea päästä puheisiin, koska kaikki muutkin halusivat vuorollaan päästä juttelemaan ja ottamaan yhteiskuvia, ja tietysti tarjoamaan shotteja, mistä johtuen tyypit olivat nopeasti jo melko kuoseissa. Tässä vaiheessa hengasin hetken crew-jäsenten Antonin ja Kristianin kanssa, jotka olivat myös ihania tyyppejä.

Illan (yön) päätteeksi saatoin humalaisen Erikin (ja pari muuta) takaisin hotellille ja lähdin ajamaan takaisin kotiin neljältä aamulla. Ja tämänkin hetken olotilaa kuvaa hyvin väsynyt, mutta onnellisnen.

Mun H.E.A.T-seinä alkaa näyttää jo ihan hyvältä.


Tussi tarttui vähän huonosti ja kärsi vielä räntäsateestakin. :(