tiistai 27. marraskuuta 2012

Piirustuspostaus, osa II

Tässä on kuvasatoa, joka liittyy hetki sitten julkaustuun aiempaan postaukseen. Tätä tasoa olen nykyään: 
2008-2012

















Piirustuspostaus, osa I

Piirtäminen on ollut minulle aina tärkeä harrastus. Olen piirtänyt aina, niin kauan kuin jaksan muistaa. Nykyään piirrän paljon vähemmän ja harvemmin, mutta toisaalta laatu on korvannut määrän. Tämä postaus vie teidän piirtämisen maailmaan!

Hevoset. Ne ovat olleet aiheena varmaan 90%:ssa kaikista piirustuksistani. Voisin siis sanoa, että hevosten piirtäminen on jo aika helppoa. Muita aiheita lapsena oli sudet ja leijonat, myöhemmin tulivat ihmiset ja lohikäärmeet. Ja ihmisistä nimenomaan naiset.

Mortianna 6v. taiteilee

Lapsena rakastin piirtää sarjakuvia ja tarinoita. Minulla on vieläkin iso pinkka  itsetekemiäni hevoslehtiä.

Dramaattisen tarinan kansikuva

Mallista piirretty varsa 8-9-vuotiaana.

Hevonen ilman mallia 8-9-vuotiaana. Tätä pidin todella hienona ja onnistuneena tuolloin. 


Kahdeksannen luokan pitkän kuviksen valinnaiskurssilla saimme tehtäväksi tehdä kuuden kuukauden aikana sata luonnosta - nimenomaan mallista. Tarkoituksena oli parantaa piirustustaitoa, ja piirtämistähän ei opi muuten kuin piirtämällä.  Pidin tosi paljon siitä tehtävästä, vaikka useat muut nurisivat työn määrästä.






Jossain vaiheessa teini-iässä huomasin, että piirrän huomattavasti paremmin, jos katson mallia. Toiset sanovat, että mallista piirtäminen vain hankaloittaa ja rajoittaa heidän työskentelyään. Itse olen aivan hukassa, jossei minulla ole mallia mistä piirtää. Nykyään en vaivaudu muuta kuin tuhrustelemaan ilman mallia.






Sama kuva 14- ja 16-vuotiaana


Pääasialliset välineeni ovat lyijykynät. Jos haluan maalata, käytän akryylimaaleja, toisinaan myös vesivärejä, tai akvarellikyniä. Piirrän aina tietokoneen ääressä. Katson mallikuvaa ruudulta, ja voin suurentaa sitä halutessani, mikä auttaa yksityiskohtien piirtämisessä. Aluksi luonnostelen haaleasti kuvan paperille, jotta tiedän sen mahtuvan siihen, ja jotta se tulee varmasti oikeaan kohtaan. Jos teen työn maaleilla, aloitan maalamisen heti seuraavaksi. Jos käytän pelkkiä lyijykyniä, alan piirtää vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, jotta en sotkisi valmista osiota piirustuskädelläni. Piirrän aina yhden osion valmiiksi ennen kuin siirryn seuraavaan. Toiset tekevät niin, että piirtävät pikkuhiljaa sieltä täältä. 





Pyrin piirtämään mahdollisismman luonnolisen näköisiä kuvia. Ääriviivoja ei ole olemassa. On vain eri värien, tummuuksien ja ulottuvuuksien eroja. Paperiin ei periaatteessa kuuluisi jäädä yhtään valkoista. Pyrin jäljittämään kuvan paperille niin aidon näköisenä ja yksityiskohtaisena, kuin vain pystyn. Se vaatii paljon keskittymistä ja pikkutarkkaa piperrystä. Töiden loppuun saaminen usein kestääkin useita kuukausia, koska piirustuksen jatkaminen vaatii paljon keskittymistä. Taustat ovat heikko kohtani. En koskaan jaksa piirtää niitä kunnolla, kärsivällisyyteni ei riitä.

Tässä postauksessa on niin paljon kuvia, että saatte ihailla uusimpia tekeleitäni seuraavassa osiossa!  

perjantai 9. marraskuuta 2012

Meikkipussin sisältö

Vanhaan blogiini sain kerran toiveen, että paljastaisin meikkipussini sisällön. Minulla oli sellainen muutama vuosi sitten, mutta nyt päätän raottaa meikkipussukkaani uudemman kerran. 

Meikki alkaa tietysti meikkipohjalla. Itse opin meikkipohjan merkityksen vasta kampaajakoulussa ehostuskurssin käytyäni, ja päästyäni kokeilemaan kunnon meikkipohjia. Koulussa meillä oli Ben Nye -merkki käytössä, mutta käydessämme Joe Blascon koulutuksessa, sain koulutuslahjaksi kyseisen merkin meikkivoiteen. Käytän siis sitä sekaisin itse ostamani Grimasin värinapin kanssa, jonka ostin alunperin maskeerautarkoitusta varten. Kumpikaan näistä ei ole minulle ihan täydellinen väri.



Puuterina toimii loppuunkulutettu Lumene, värisävy 3.


Tärkein meikkivälineeni on eye liner. Käytän Grimasin mustaa vesiväriä, mutta toisinaan unohtelen asioita erinäisiin paikkoihin,  ja sen takia minulla on myös vara- eye liner. Joka on aivan susi.




Ripset viimeistellään ikivanhoilla, en-muista-mistä-saaduilla ripsiväreillä, jotka eivät ole vielä kuivuneet!


Nykyään olen rohkaistunut käyttämään paljon erivärisiä luomivärejä. Uusin hankintani on luomivärin pohjustaja, jonka tilasin Ebaystä vähän päälle kahdella eurolla. Se selkeästi kyllä auttaa, ja tuo värit kirkkaammin esiin.


Sitten on paljon erivärisiä luomivärejä!

Useimmin käytetyt paletit

Hieman harvemmin käytetyt paletit

Meikin teko onnistuu tietysti helpommin jos on hyvät välineet. Kouluajoilta jääneet Duroy-siveltimet ovat edelleen kovassa käytössä. Ylimpänä on häivytyssivellin, pohjustuksen ym. mönjänlevityssivellin, huulipunasivellin, luomi- ja kulmasivellin, harvemmin käytetty luomivärisivellin, elintärkeä eye liner -sivellin, luomiväriaplikaattori, ja pari muuta luomivärihuiskua.


Nykyään käytän tosi usein tekoripsiä. Melkeinpä aina kun laittaudun "nätimmäksi", eli jos esimerkiksi lähden ulos. Ennen käytin niitä lähinnä kuvauksissa, mutta kokoajan niistä tulee enemmän ja enemmän osa tyyliäni. Olen jopa käyttänyt niitä satunnaisesti töissä.

Mielestäni tekoripsiä ei kannata edes käyttää, jos ei omista kunnon liimaa. Pakettien mukana tulevat liimat voi surutta heittää samantien roskiin. DUO-liima on se mitä tarvitsette. Se on paras, eikä muita tarvitse edes kokeilla. Olen kyllä kokeillut Grimasin liimaa, se on myös hyvää, mutta se on mielestäni hankalampi poistaa ripsistä. Duo-liimaa saa naamiaiskaupoista, mutta halvimmalla sitä saa Stockalta MAC:in pisteestä. Sitä pitää kysyä henkilökunnalta, koska ne eivät pidä sitä missään esillä.

 Kuvassa on muutamat suosikkiripseni, ylimpänä alaripset.


Seuraavaksi olen suunnitellut ensimmäistä videopostausta! Aiheena on kuinka meikkaan. Arkena ja viikonloppuna. Miltä kuulostaa?


tiistai 6. marraskuuta 2012

Halloween Pool Party

Halloweeeeeen! Tuo goottien ja synkiöiden lempijuhla! Tuo tavisten paheksuma Ameriikoista imutettu karkinkerjäystekosyy! Tuo vuoden kohokohta, jolloin ällötävä on hellyyttävää, pimeys kaunista ja ovienpielissä loistavat vihanneksista tehdyt lyhdyt, joita Suomessa ei edes kasva. Vaikka itse pidänkin halloweenista, en ole sitä oikein koskaan päässyt juhlimaan. 

Olen joskus suunnitellut halloween-juhlia, mutten oikein ole koskaan päässyt toteuttamaan sellasia. En ole myöskään osallistunut moisiin aikaisemmin, ainakaan muistaakseni. Korkeintaan jotain pientä illanistujaista on ollut halloween-teemalla. Tänä vuonna sellaisiin kuitenkin pääsin.

Minusta on ihana huomata, että ihmiset ovat alkaneet juhlia halloweenia myös Suomessa. Olen nähnyt paljon ulkona liikkuvia naamioituneita juhlijoita, ovien eteen aseteltuja kurpitsalyhtyjä, ja jopa lapsia karkki vai kepponen -kierroksella. On totta että haloween ei ole perinteinen suomalainen juhla, ja jotkut ottavat sen juhlimisen miltei loukkauksena. Tapa on muka typerää Amerikan ihannointia ja rahastusta.

Totuushan on, että miltei kaikki juhlat ovat omaksuttuja muista kulttuureista. Siitä on vain niin kauan, että ne ovat meille jo perinteitä. Varmaan kaikkien muinaisten pakanallisten juhlien päälle tai läheisyyteen on "perustettu" kristillinen juhla, jotta pakanoiden olisi helpompi omaksua kristittyjen juhlat, ja kääntyä kokonaan kristinuskoon. Miksi juhlimme joulua? Sitäpaitsi suomalaiset ryyppäävät, oli tapahtuma mikä tahansa. Halloweenina voi sitten ryypätä noidaksi pukeutuneena.

Mitä siis itse tein halloweenina? Kerroin teille viimeksi olevani sinkku, enkö vain? No, enpä ole enää! Ja halloweenin (tai oikeastaan sen jälkeisen viikonlopun) vietin uuden poikaystäväni ja tämän kavereiden kanssa allasbileissä. Juhlissa oli vapaaehtoinen halloween-pukupakko. Kaikki eivät välittäneet pynttäytymisestä, mutta useimmilla oli hienot asut. Minä meikkasin meidät molemmat, mutta koska kyseessä olivat kuitenkin allasbileet, meikkasin meidät saunan ja uimisen jälkeen uudestaan. Mutta se oli hauskaa, tykkään maskeeraamisesta!

Halloween makeup à la Mortianna.

The Pool

Halloween outfit

Henkka ♥

Puolikuolleet


 Miten teidän halloween sujui? Juhlitteko, halusitteko edes juhlia? Mitä mieltä olette siitä?



maanantai 5. marraskuuta 2012

Remember, remember...



Tänään on marraskuun viides päivä. Amerikkalainen halloween-juhla on mennyt viisi päivää sitten ohi, tänään juhlitaan Britanniassa Guy Fawkesin päivää. Mitä nyt muistan kouluajoilta oppineeni, Faweks yritti räjäyttää Lontoon parlamenttitalon 1600-luvulla. Nykyään päivää juhlitaan pitämällä Guy Fawkes -naamareita, sytyttämällä kokkoja ja polttamalla Fawkesin näköisnukkeja niissä.

Guy Fawkesin tarinan inspiroimana on luotu V for Vendetta. Elokuva kuuluu suosikkeihini, ja minulla on muodostunut traditioksi katsoa se kerran vuodessa, marraskuun viidennen päivän aikoihin. En varmasti kyllästy siihen ikinä.



Olen lukenut myös samannimisen sarjakuvan, jonka pohjalta elokuva on luotu. Olisin halunnut pukeutua omiin penkkareihini V:ksi, mutta silloin V:n naamarit eivät olleet yhtä yleisiä kuin nykyään.






Sarjakuvakirjan kansi.

Käsittääkseni hakkeriryhmä Anonymous käyttää elokuvasta tuttua Guy Fawkes -maskia symbolinaan.