maanantai 19. elokuuta 2013

Glamour of the 20's




Kuvat: Lennart Takanen

Näistä kuvista tuli tosi makeita, etenkin kun ei ole koskaan oikeen perehtynyt 20-lukuun, enkä pukeutunut sen tyylisesti, mistä johtuen oli vaikeaa haalia kasaan teemaan sopivia vaatteita. Tuonkin paidan olen saanut kaveriltani Natelta, ja se on sellainen pissisten piletoppi, mutta lähemmin tarkasteltuna suorastaan huokuu 20-lukua! Kaulassa roikkuvat mummilta saadut aidot helmet ja käsiä lämmittävät Ebayn kautta kotiutuneet satiinihanskat.

maanantai 12. elokuuta 2013

Kuinka luoda opiskelija-look

Insanityllä oli niin mahtava haaste blogissaan, että minun oli pakko tarttua siihen! Haaste oli löytää vaatekaapistaan asukokonaisuus, jonka hinnaksi muodostuu korkeintaan kaksikymmentä euroa. Opiskelija-look siis! Innostuin haasteesta niin, että kokosin peräti neljä asua.

Lähes aina netissä vaatteita ihaillessani shopppailun kompastuskiveksi koituu kovat hinnat. Minä itse en juuri koskaan osta mitään normaalihintaista, vaan selaan aina alennuskorit ja kirpputorit. Minulla on käsitys siitä, mitä suostun mistäkin vaatekappaleesta maksamaan, en siis tosiaankaan käytä esimerkiksi kolmeakymmentä euroa pelkkään toppiin! Ehkä siksi tämän haasteen voittaminen olikin melko helppoa. Muistan lähes poikkeuksetta mistä olen minkäkin tavaran saanut, mutta en tapaa yhtä tiukasti painaa mieleeni mitä se on maksanut.

Minulla on myös kumma tapa saada tavaraa ilmaiseksi. Mistä olen tietysti erittäin kiitollinen! Yksi rahaa säästävä löydös on ah, niin armas Ebay. Nämä kolme seikkaa yhdessä säästävät paljon rahaa, ja loivat nämä neljä asukokonaisuutta:



 Asu yksi. Tässä lookissa voisin tosiaan vaikka kulkea kaupungilla, tosin vyön vaihtaisin toiseen, koska tuo naru on täysin laaduton muovinpätkä, josta ei ole muut kuin päänvaivaa. Tuon paidan ostin Arabian kauppakeskuksesta sellaisesta halpisvaatekaupasta, jotka tuovat hassuja vaatteita ulkomailta. Paidassa oli silloin vielä hihat, mutta koska kangas on laadutonta ja repeilee, koitin pelastaa paidan leikkaamalla hihat pois. Tämä on se kolikon kääntöpuoli - kun ostaa aina vain halpaa, saa paskaa!


 Asu kaksi. Tuo on vähän kummallinen yhdistelmä, joten en ehkä ihan näitä pukisi yhdessä ihmistenilmoille. Topin ostin tutulta, jolta ostin ison kasan vaatteita ja maksoin könttäsumman. Muistaakseni laskin vaatteiden keskiarvon olleen n. neljä euroa, mutta voin muistaa väärinkin *vihelt*. Nuo leggarit ovat aivan loistavat ja mukavat päällä, tosin eivät kovin huippulaatuiset.Nuo maiharit eksäni osti minulle kirpparilta. Niissä ei ollut nauhoja joten ostin niihin uudet.Asusta puuttuu laukku, eli jos sen haluaa lisätä, pitää ehkä jättää vyö pois. Toisaalta asu olisi ehkä parempi niin.

 Asu kolme. Näyttää mielestäni ihan kelvolliselta. Boleron ostin samasta kaupasta, kuin ykkösasun ruutupaidan. Jälkeenpäin kun mietin, saattaa olla, että se perkule maksoikin 10 euroa, mutta jos näin on, kuvitelkaa, ettei se ole kuvassa! Toppi on samasta läjästä kuin kakkosasun toppi. Paksuhkot tekonahkaleggingsit ovet Seppälän epätoivoalesta, ja samat (/samanlaiset) maksoivat seuraavalla sesongilla muistaakseni kolmekymppiä. Kengät sain poikaystävän kaverilta, koska hän ei enää tykkää käyttää korkoja.


Asu neljä, johon unohdin kirjoittaa loppuhinnan, mutta se ei ole kovin vaikea päässä laskea. Tässä käy ilmi tämä liukas tapani saada asioita ilmaiseksi. Tuon mekon ja kengät olen saanut kavereilta (kiitos vaan hirmuisesti, Satu ja Natte!) Laukku puuttuu tästäkin, mutta tähän onkin sitten varaa valita vaikka vähän kalliimpikin laukku! ;)

Mikä asuista on teidän suosikkinne? Minun on sanottava ehdottomasti numero neljä. Mekko on niin tyylikäs, ja kengät mukavat jalassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvä asu!

Tietysti haastan teidät kaikki! Käykää Insanityn blogissa ja katsokaa video. Sitten vaan blogittamaan!


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Terveellinen ruokavalio? - Ikuisuuskysymys

Olen tehnyt kuukauden välein liikuntakatsauksia ja pitänyt kirjaa siitä miten paljon olen liikkunut. Tajusin myös, että matkalla kohti tavoitettani kimmoisan kuumaa unelmokroppaa (hah!) on minun kuitenkin myös parannettava ruokavaliotani. Olen uskoakseni tehnytkin monia parannuksia pikkuhiljaa, mutta varmasti olisi vielä parantamisen varaa. Miksi terveellinen ruokavalio on niin vaikea saavuttaa? 

Jäädessäni kesälomalle, oli helppo luopua vanhoista huonoista tavoista, joita olin luonut itselleni töissä. Näitä olivat esimerkiksi herkkujen syöminen eväänä ennen töitä ja sen aikana. Lähes joka päivä huoltoasemalta tarttui vessatauolla mukaan suklaapatukka jos toinenkin. Toisinaan mieli teki töiden jälkeen tietokoneella surffaillessa ahtaa huiviin jäätelöpaketti. Tavat olivat niin sitkeään juurtuneita, että niitä oli vaikea rikkoa. Kunnes menivät kokonaan päivärutiinit uusiksi.

Lomalla en suhannut huoltoasemalla jatkuvasti, enkä joutunut näin houkutuksille alttiiksi. Esimerkiksi ruokakaupassa käydessäni minun on paljon helpompi hillitä herkkuhammastani, kuin työaikana. Kotoa harvoin lähden kauppaan myöskään pelkästään namia noutamaan. Töissä usein myös tapasin "lohduttaa" tai "lahjoa" itseäni suklaan tuomalla mielihyvällä. Olin koukussa!


Suklaapatukoiden kulutus väheni siis lomalla, mutta koska lomalla on paljon vapaa-aikaa ja vähän tekemistä, tekee mieli täyttää tylsät hetket syömällä. Toisinaan herkuttelin, mutta syömiseen syömisen ilosta pistin usein suuhuni esimerkiksi näkkileipää tai muromysliä. Nyt olen lopettanut lomani ja aloittanut ihan uudessa työpaikassa uusilla rutiineilla. Voin sanoa, että niihin ei todellakaan kuulu suklaapatukat tai mitkään muutkaan eväät. Eivät edes vessatauot. Koska minulla on yleensä töissä älytön kiire, en ehdi syödä, mutta en myöskään ehdi huomata nälkää. Syön aamulla ja sitten kun kotiudun töistä, mutta ennen kaikkea tunnen olevani vapaa namiriippuvuudesta. En ole tietenkään herkkuja kokonaan hylännyt, mutta en enää pyörittele niitä päässäni kuin addikti.

Mitä sitten pitäisi syödä? Huhhuh, the Ultimate Question!



Teen ruokaa nykyään todella paljon itse. Ennen söin jatkuvasti puolivalmista ruokaa: nugetteja, ranskalaisia, lihapullia, kalapuikkoja, pakastepizzaa, valmisaterioita ym. mutta nykyään olen vaihtanut ne esimerkiksi (luomu-) jauhelihakeittoon, uunivihanneksiin, kalafileisiin, lohipastaan ja itsetehtyyn pizzaan, joihin käytän mahdollisimman paljon tuoreita raaka-aineita. Suhtaudun nykyään jostain syystä jonkin verran skeptisesti lihaan, ja huomaan vältteleväni sitä jopa. (Jos tässä vaiheessa joku minut ja minun tapani hyvin kauan tuntenut lukee tätä ja mahdollisesti juo jotain samalla, todennäköisesti purskauttaa kaiken nyt näppäimistölle.)

Selitän: Olen aina ollut lihansyöjä. Olen aina inhonnut kasviksia, vihanneksia, juureksia, enkä hedelmistäkään juuri välitä. Niistä sai taistella kanssani päiväkodissa, koulussa en niihin koskenut ja kotona minut jätettiin usein pöytään yksin syömään kylmennyt ateriani loppuun, kun salaatti ei maistunut (kerrankin syömiseen meni kaksi tuntia). Tietysti pakottaminen teki vain hallaa, koska vihanneksista tuli entistä vastenmielisempiä. Aikusena olen kuitenkin yritäänyt laajentaa ruokavaliotani pupuosastollekin, mutta eivät ne kasvit vieläkään hyvältä maistu. Tonnikalasalaatti menee kyllä alas jonkin aikaa, mutta todennäköisesti pilaantuu lopulta jääkaappiin. Tai puolet siitä jää lautaselle, ja päätyy roskiin. Tykkään tehdä kasvikset niin, että se sisältyvät ruokaan, ovat kypsiä ja mahdollisesti jonkin kastikkeen peitossa (kuten esimerkiksi gratinoiduissa vihanneksissa,  pataruuissa tai keitoissa) jolloin ne eivät maistu niin voimakkaasti.

Tää on just tätä - kun kuvittelee tekevänsä terveellistä, se ei maistu loppuun asti.


Lihapuolelta olen alkanut suosia luomujauhelihaa ja kalaa. Tosin kaupan hormoniloheen en koske, siitä tulee paha olo. Sama pätee kanankoipiin (jotka muuten yksinääh ovat usein melkein jo kanan itsensä kokoisia, mikä pistään miettimään, että taitaa olla hormoneilla osuutta asiaan tässäkin). Petyin, kun en löytänyt Prismasta luomukanaa. Kerran rypsijänteitä kokeilleena tiedän olla kajoamatta niihin toista kertaa. En kauheasti kaipaa punaista lihaa, mitä nyt tuota edellämainittua jauhelihaa joskus. Ja leikkelettä, leikkeleistä en luovu.

Kasvikset eivät siis ole herkkuani, eikä loppujen lopuksi lihakaan. Oikeasti, eniten tykkään vilja- ja maitotuotteista. Tykkään kovasti nuudeleista, leivästä, pastasta, jugurtista, raejuustosta... Mutta pelkkä niiden syöminenkään ei taida olla kovin terveellistä?

Kertokaa omat vinkkinne terveellisesta ruuasta, mitä kokkaisin vaikkapa seuraavaksi? Esimerkiksi herkullisia kasvisruokareseptejä luen mielelläni. 
Otteita omasta menustani:
- Jauheliha-/nakki-/kalakeitto (tässä mielellän Lidlistä saatavia tosi lihaisia nakkeja)
- Gratinidut vihannekset (kermassa lillutetut parsa- ja kukkakaalit, perunat, lantut ja porkkanat, päällä mozzarellaa)
- Uunivihannekset (vähän kuin ranskalaisia, mutta perunan lisäksi muita vihanneksia rypsiöljyllä ja yrttisuolalla maustettuna)
- Itsetehty pizza (tomaattia, paprikaa, katkarapuja, papuja, mitävaan)
- Nuudeliwokki (ja sweet'n'sour -kastike)
- Kuhafilee (voissa paistettu ja korppujauhossa kieritetty)
- Rieskarulla (ihan niinkuin tacot, mutta tortillojen sijaan käytän rieskaa. Sisään voi laittaa salaattia, papuja, maissia, raejuustoa - ihan mitä vaan)

Noniin, eiköhän siinä tullut jo jonkin verran. :) Ottakaa siitä vinkkejä itsellenne ja jakakaa omianne minulle, luen mielelläni!

perjantai 9. elokuuta 2013

Kirputtaa

Kirin vähän kiinni ja niputan kolme asiaa samaan postaukseen: Liikuntakatsaus, kirpparireissu ja viimeisin kuvussessio!


Olen kävellyt ja tankoillut kuulaisesti heinäkuussakin! Lisäksi treenijanalla näkyy violetteja rullistelupalluroita, kuten huomaatte. Rullaluistelussa ikävää on se, että vasen luistin hankaa jalkani sisäsyrjään vesikellon joka kerta. Nyt tosin rulliksetkin on telakalla, koska rullat olivat niin paskaiset, että ne on pakko putsata, mutten saa rullia auki vain yhdellä kulma-avaimella. Eipä viimepäivinä ole liikunta muutenkaan maistunut, sillä aloitin uudessa työpaikassa, ja ennen kuin saan asiat siellä sujumaan, en ole jaksanut tehdä mitään muuta. Mutta huomenna taas tankoillaan! 

Onko tuo joku mun rullaluistelutoppi kun se on mulla aina päällä... 

Tässä nyt vielä tämä mun ylpeys, aysha. 


Se liikunnasta.

Kävin myymässä rock-kirppiksellä tavaraa, ja kokemus oli mukava. Harmi vaan, että kävijöitä ei ollut  ihan hirveästi, joten kaupankäyntikään ei ollut ihan päätähuimaavaa. Pääsin kuitenkin joistain tavaroista eroon, ja menen varmasti seuraavallakin kerralla myymään! Seuraavan kerran on huhuttu olevan PRKL Clubilla, ajan tasalla pysytte täällä.

Minun myyntipöytäni
Käytiin taas Ketun kanssa kuvailemassa mun viimeisenä lomapäivänä. Käytiin pyörimässä Vanhassa Porvoossa ilta-auringossa. Kuvista tuli taas hienoja. Kun oltiin lähdössä, meidän (siis Ketun) pysäköidun auton alle parkkeerasi kissa. Houkuteltiin se pois sieltä ja kävi ilmi että kisuli oli ei vain erittäin hellyydenkipeä, mutta myös likainen ja laiha. Ja täynnä kirppuja... Koko loppuillan oltiin ihan paranoideja että kutiseeko se pää nyt, levisikö ne kirput meihinkin, mutta selvittiin säikähdyksellä. Säälitti vaan todella paljon jättää se ihana söpsykkä kulkukissa sinne aivan yksin. :(






Kuvat: Tuula Ylikorpi