Viimeaikoina, sinkkuna ollessani olen miettinyt paljon mm. uusien ihmisten tapaamista sekä ihmisten baarikäyttäytymistä. Miten pitäisi edetä kun tapaa uusia ihmisiä?
En pidä tuntemattomista ihmisistä, ja tästä syystä vältän kontaktia heidän kanssaan. Jos näen vaikkapa baarissa hyvännäköisen miehen, vilkuilen häntä salaa nurkastani, mutten hyvänen aika sentään anna katsekontaktin syntyä. En myöskään usko että kyseinen ihminen olisi millään tasolla kiinnostunut minusta tai jutuistani, joten keskustelualoitteen tekeminen ei tule kuuloonkaan. Harvoinpa osaisin edes keksiä keskusteltavaa ilman, että kiusaantuisin. Tuntemattomisssa ihmisissä on myös se puoli, etten tiedä vielä, ovatko he kivoja tyyppejä vai eivät. En halua tuhlata aikaani tyhmiin ihmisiin.
Jos minulle tulee joku baarissa juttelemaan, ovat "keskustelunaloittajat" yleensä joko tuhannen kännissä, vanhoja setiä (tuhannen kännissä), tai muuten vain todella outoa porukkaa. Jos tapahtuu sellainen harvinainen ilmiö, että tapaan henkilön, jonka kanssa syntyy keskustelua, minua häiritsee usein se, että tiedän liian hyvin mitä toisella osapuolella on taka-ajatuksena. Vaikka välttäisin flirttiä, vaikka kuvittelisin olevani vain ystävällinen ja keskustelisimme vain koirista ja ruuanlaitosta, on toinen osapuoli kuitenkin sitä mieltä, että tulisi mieluummin minun kainalooni nukkumaan, kuin yksin omaan kylmään sänkyynsä.
Mitäääh?!
En uskalla vaan jutella ihmisille, sillä minusta tuntuu että sen pitää aina johtaa johonkin! Jos minulla on mukavaa uuden tuttavuuden kanssa, niin ei kai se nyt tarkoita, että meidän on jatkettava kotiin samaa matkaa? Enhän minä nyt - jumalauta - kahden tunnin tuntemisen jälkeen ihmistä sänkyyni vie!
Eri asia ovat sitten he, joille yhden yön iloittelut eivät ole probleema. Mutta minä en kaipaa sellaisia. Pitäisikö minun laittaa lappu otsaan tai ranneke käteen, mistä käy ilmi, että haluan tutustua ihmisiin rauhassa? Tuntuu että seksi on ylihypetetty asia ja että kaikki pyörii sen ympärillä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että se on hyvin intiimi ja henkilökohtainen asia, jolla ilmaistaan rakkautta ja luottamusta. Ei sitä jaella noin vain uusille tuttavuuksille.
Kerran olin treffeillä netissä tapaamani miehen kanssa. Meillä oli mukava ilta ja vähän pussailtiinkin. Illan päätteeksi jatkettiin kumpikin omaan kotiimme. Paljon myöhemmin mies paljasti minulle, että tunsi pettyneensä silloin, kun ei päädyttykään samaan osoitteeseen ja luuli että nyt peli on menetetty. Miksi näin on? Jatkoimme siis kyllä tapailua tämän illan jälkeen. Mutta miksi pitää scorettaa heti?
Olisiko mahdollista, että tapaamasi uusi ihminen voisikin muodostua hyväksi ystäväksi? On aika huono tapa aloittaa ystävyyttä vonkaamalla sänkyyn. Minulla on hyvin vähän miespuolisia ystäviä, koska en uskalla tehdä lähempää tuttavuutta, koska pelkään että minut käsitetään väärin. En voi ehdottaa yhteistä karaokeiltaa tai eläintarhareissua (kuten tyttökavereiden kanssa), koska sitten joudun selittelemään että voi ei kun en minä sillen kun ihan kaverina vaan.
Minulla kestää kauan lämmetä ihmisille, ennen kuin osaan päättää miten paljon heistä pidän, ja ovatko he mahdollisesti ystävä- tai poikaystävämateriaalia. Jos haluaa scorettaa heti, mokaa kyllä mahdollisuutensa ainakin minun suhteeni. Ja sillon voi scorettaa sitten jonkun ihan muun kanssa!
Ihana tietää et on joku sieluntoveri tässä asiassa! Tää siun teksti pisti miut miettimään iha kunnolla tätä scoretus dilemmaa. Onko naiset miesten silmissä vain seksuaalisia valloituksia? Ja onko jatkuva vonkaaminen osa ihmisen biologista käyttäytymistä vai seksin ylihypetyksen aikaansaannos? Argh! Aivotha tässä ylikuumenee :D taidan jatkossakin solmia ystävyyssuhteita naisiin, koska miehien osalta se pysyy edelleen arvoituksena...mut eiks arvoitukset on tarkoitettu ratkaistaviksi?
VastaaPoistaUskon että miehet kaipaa pitkällä tähtäimellä hellyyttä ja rakkautta siinä missä naisetkin. Luulen että juurikin tuo seksin ylihypettäminen niin telkkariohjelmissa kuin kavereiden "painostuksena" on luonut valheellisen mielikuvan siitä että seksi on kaiken toiminnan huippu ja päämäärä. Koska mies, joka sanoo että hei mennäänkö teille ja ihan vaan halitaan, on tietysti ihan nössö. Ja homo. Ja ties mitä.
PoistaEräs miespuolinen FB-kaverini kommentoi, että eräs hänen treffikumppaninsa kertoi taas pettyneensä siitä, että mies saattoi hänet herrasmiesmäisesti illan jälkeen kotiin, eikä pyytänyt päästä sisälle. :) Meitä on niin moneen junaan.
Sen sijaan että liimaisit lappua otsaasi, voit sanoa niille miehille suoraan, että haluat tutustua rauhassa. Miehet ymmärtää yleensä suoraa puhetta parhaiten eli eiköhän se jakeluun mene. En tiedä onko ne baarit muutenkaan niitä parhaimpia paikkoja tutustua uusiin ihmisiin, siellä niitä toki helposti on, mutta onko ne kahdessa promillessa olevat tuttavuudet sitten niitä parhaita.. valitettavasti suomalaisessa kulttuurissa on ennenkuulumatonta tehdä tuttavuutta selvinpäin.
VastaaPoistaSuoraan puhuminen kannattaa aina, mutta seuraava kysymys onkin että missä vaiheessa sen asian tuo esille. Jos nyt vaikka siellä baarissa jutellaan niistä koirista ja ruuanlaitosta, on hankalaa ujuttaa keskusteluun "hei minä sitten haluan tutustua sinuun ensin rauhassa ennen kuin pääset minun petiin!". :D Kun taas jos keskustelu etenee siihen että mies vaikka alkaa vihjailla, sitten kun annan ystävälliset rukkaset, kiusaantuu mies todennäköisesti siitä niin että vain liukenee paikalta.
PoistaOlet ihan oikeassa tuossa että baarit ovat täynnä humalaisia. Mutta ne ovat myös paikkoja johon viikko toisensa jälkeen kokoontuu samanhenkistä porukkaa, ja sieltä voi löytää hyvännäköisiäkin miehiä! :)
Työpaikka ja harrastukset ovat mielestäni loistavia paikkoja ihmisiin tutustumiseen, sillä siellä saa usein tutustua ihmisiin aivan rauhassa työn tai harrastuksen merkeissä ilman että ihmiset alkaisivat jo riisumaan sinua katseellaan.
Vaikka itselleni yhden yön jutut eivät ole minkäännäköinen ongelma, niin juttusi iski kyllä sen kanssa todella hyvin, että tunnen itsestäni sen, että jos olen oikeasti kiinnostunut jostakusta, en missään nimessä halua hypätä heti sänkyyn. Siis jos olen kunnolla ihastunut. Ja se tekee sen, etten yhtään flirttaile samalla tavalla sen ihmisen kanssa kuin muiden, mikä taas tekee mahdottomaksi saada ketään ymmärtämään, että olen ihastunut heihin....voi mahdottomuuksien mahdottomuus.
VastaaPoistaElämä on välillä niin monimutkaista. Ja miehet myös.
No siis, jos minä olen johonkuhun ihastunut, niin kyllähän minä SILLOIN otan sen mieluusti kainalooni. :D Ainakin jos se toinen tietää että olen ihastunut. Sen ihastumisen ilmi tuominen onkin sitten aivan toinen juttu.
Poista