Koiralle kuin koiralle on kokoon katsomatta opetettava käytöstapoja. Siten se osaa käyttäyä ihmisten maailmassa kunnollisena koirakansalaisena. Esimerkiksi ihmisten ilmoilla ei ole soveliasta haukkua ja riehua, tai hyppiä ihmisiä vasten. Osa muista ihmisistä voi pelätä tai inhota koiria, he voivat olla allergisia, tai muuten vain haluta elää täysin koiratonta elämää. Heillä on siihen täysi oikeus. Suurin osa koirista on luonteeltaan ystävällisiä ja uteliaita, ja pyrkivät kontaktiin vieraidenkin ihmisten kanssa rapsutuksien toivossa. Edellä mainistuista syistä ei koiraa kuitenkaan voi päästää satunnaisten vastaantulijoiden luo nuuskimaan ja tervehtimään heitä. Ihmisten omaa tilaa täytyy kunnioittaa.
Kun minä siis kuljen kauppakeskuksessa tai junassa koirani kanssa, koetan - toisinaan vaivoin - saada sen olemaan luonani menemättä muiden ihmisten luo, en arvosta yhtään sitä, että tuntemattomat ihmiset alkavat lääppiä sitä. Osa ihmisistä aloittaa tuijottamalla koiraa, hymylemällä ja toteamalla "onpas siinä nätti koira" tai vastaavaa. Seuraavassa hetkessä ovat jo kumartuneet koirani ylle. Pahimpia ovat ne tapaukset, jotka eivät ota minuun minkäänlaista kontaktia, vaan silittelevät koiraa kuin omaansa - aivan kuin heillä olisi siihen lupa. Ihmiset eivät tajua, että vaikka koira olisi onnellinen rapsutuksista, vetävät he kokoajan mattoa koulutuksen alta. Koira ei ymmärrä, saako niiden ihmisten luokse mennä vai ei. Joskus se palkitaan rapsutuksilla, joten sen kannattaa yrittää! Tämä aiheuttaa taas paljon lisätyötä omistajalle, koska koulutus valuu viemäristä alas.
Kun minä olin pieni, minulle opetettiin että täytyy aina kysyä lupa jos haluaa silittää vastaantulevaa koiraa. Kaupan edessä kiinnisidotun, yksin olevan koiran silittäminen oli ehdottoman kiellettyä. Käsittääkseni nämä samat säännöt opetetaan lapsille tänäkin päivänä. Miksi sitten aikuiset ovat unohtaneet ne? Vai kuvittelevatko se olevansa niiden sääntöjen yläpuolella? Tuntematon koira saattaa edelleenkin olla arka tai aggressiivinen, vaikka itse oletkin aikuinen. Sillä saattaa olla koulutus kesken, tai se voi vihata juuri sinun kaltaisiasi punatukkaisia/silmälasipäisiä/kaksimetrisiä ihmisiä. Tai sitten voi olla että mitään ongelmaa ei ole, mutta ennen kaikkea kyse on kohteliaisuudesta. Sen ei pitäisi olla suuri vaiva kysyä "saako sitä silittää?" Eihän? Koirankin omaa tilaa täytyy kunnioittaa.
Voin kuvitella, kuinka ahdistavaa on, jos vieraat ihmiset tulevat koskettelemaan vauvamasuasi kokeillakseen potkiiko vauva. Tai änkeävät itsensä lupaa kysymättä rattaisiin, kun haluavat nähdä söpön vastasyntyneen. Kuinka pelottaavaa oli, kun itse oli pieni, ja joku tuntematon tuli aivan iholle lässyttämään. Useat kokisivat varmasti edellämainitut kiusallisina tai ahdistavina. Samasta syystä ei toisten koiriinkaan mennä noin vain koskemaan. Koira ei edes välttämättä pidä vieraiden koskettelusta. Ja vaikka se yrittäisi viestittää sen, et todennäköisesti osaisi tulkita sitä. Joten seuraavan kerran kuin näet syötävänsuloisen koiran tulevan vastaan, kysäise nopeasti lupa ennen koskemista ja anna koiran itse tulla luoksesi.
Tuo olikin yksi syy siihen minkä takia emme edellisen bernin kanssa voineet juuri kadulla kävellä. Se ei vain kestänyt nähdä ihmisiä, kaikesta koulutuksesta huolimatta (toisaalta se olikin mahdollisesti hieman jälkeenjäänyt synnytyksen aikaisen happivajeen takia). Kyllä se periaatteessa kiltti oli, eikä olisi ikinä ketään purrut (yksi nimittäin tuli ja silitti ja tämä vain oli), mutta kauhea rähjä. Ei sitten kävelty tiellä.
VastaaPoistaNyt isoin ongelma on se, että kun tämä uusin pentu kävelee kuin unelma (ei hauku, ei vedä, ei muuta kuin vähän nostaa korvia ja kattelee), niin jokainen vastaantuleva (ihan vieraita ihmisiä, eivät edes asu alueella) kävelevät äkkiä toiselle puolelle tietä ja MULKKAAVAT meitä.
Siis mitä hittoa? Eikö maaseudulla saa enää kävellä tiellä koiran kanssa? Pitääkö siitä heti mennä karkuun ja melkein murista, että mitä te täällä teette.
Kauas on jäänyt se tapa, että maalla tervehditään vastaantulevaa...sekin olisi ihan kohteliasta minusta.
Itse ainakin antaisin pennunkin mielellään nuuhkia toisia ja saada rapsutuksia (totta kai luvan kanssa!). Tottuisi siihen, ettei vieraita tarvitse pelätä.
Niin, sosiaalistaminenhan on myös tärkeää. Ehkä teitäkin tulee vastaan vielä joku joka ei ole täysin kylähullu, jota voi kohteliaasti tervehtiä! :D
PoistaNiinpä! Toivon sitä kovasti. Muutaman kerran onkin tullut ja olen siitä todella iloinen :)
PoistaTuntuu vain, että nykyisin on vallalla sellainen käsitys, että sosiaalistaminen tarkoittaa koiran omien luontaisten koiramaisuuksien poistamista (mm. laumahenki ja mielenkiinto maailmaan).
Ihmettelen vain, miten koirasta voi tulla millään tavalla sosiaalinen, jos sen sosiaalistaminen käytännössä tarkoittaa sen pitoa kaukana muista koirista ja sen apaattiseksi tekemistä...
Mutta kyllä se tosiaan on iso ongelma, ettei ihmisillä enää tunnu olevan mitään käytöstapoja lainkaan ja kaikki "ohjeet" ovat yhä tyyliin "sinun pitää olla koirasi pomo ja alistaa se piski". Lopulta käy niin, etteivät ne, jotka eivät halua hakata koiraansa eivät tee yhtään mitään ja kaikista koirista tulee mahdottomia!
Mulle tuli vähän aikaa sitten uusi koira ja ensin ohitukset meni hyvin muitten koirien kanssa, mut sen jälkeen, ku pari ihmistä vaan tuli koirineen haistelemaan ilman, että ees kysyi, nii luottamus meni. Nyt tää koira räyhää ihan hirveesti, kun pitäs ohittaa vieraita koiria.
VastaaPoistaNo tosi kiva! :O Voi hitto, kumpa ihmiset tajuaisivat kuinka paljon voivat tehdä hallaa typerällä käytöksellään. Tässä kirjoituksessa pureuduin vain silittäviin ihmisiin, mutta ihmiset jotka päästävät KOIRANSA tervehtimään, ovat kyllä vielä suurempi paha.
PoistaKassu räyhää myös jos muut koirat tulee liian lähelle, eli jos ohitetaan samalla kadulla. Tien toisella laidalla kulkevat koirat on ihan ok.
Ihan totta!
VastaaPoistaMeidän Rolle innostui pienenä niin paljon ihmisistä, että se päästi aina ilopissat kun joku tuli kosketusetäisyydelle. Kerran kun se jäi odottamaan meitä kaupan ulkopuolelle, oli takaisin tullessamme iloinen pissakaari asfaltilla. Siitä tiesimme että joku oli mennyt omin lupineen Rollea rapsuttamaan. Toivottavasti edes sai osan ilosta kengilleen! :)
Hahhah! Daisykään ei yleensä saanut olla rauhassa jos jätin sen kaupan tai kiskan eteen odottamaan. Tietysti ihmisten empatia heräsi vinkuvaa pentua kohtaan ja halusivat lohduttaa sitä, eikä mitään pahaa tapahtunut. Eräs mummeli tajusi olla koskematta kunnes tulin itse paikalle, piti seuraa vain etäisyydeltä.
PoistaEräs ystävällinen pultsari oli silittelemässä Daisyä kun tulin paikalle. Onneksi se ei ollut Daisyn mielestä kovin pelottava, sillä tuollainen tilanne olisi ollut tose traumatisoiva, jos Daisy olisi pelästynyt pultsaria eikä olisi päässyt edes karkuun ollessaan sidottu.
Täyttä asiaa! Myös toinen ärsyttävä asia on se, että ihmiset luulevat voivansa päästää koiransa haistelee "mun" koiraa ilman lupaa! Itselläni on ollut useampia hoitokoiria, jotka ovat koira-agressiivisia tai muutenvain eivät siedä tuntemattomia koiria lähelleen lenkillä. Onneksi ei ole vielä kertaakaan sattunut läheltäpiti-tilannetta, mutta kerran joku nainen meinasi pimeällä kävellä meitä päin koiransa kanssa ja silloinen hoitokoirani oli todella koira-agre ja minähän ärjäisin sille, että elä päästä lähelle! Rupes kummasti hihna kiristymään sillä naisella...
VastaaPoista