lauantai 1. joulukuuta 2012

Työhaastattelu

Perjantai-illan kunniaksi on hyvä istua hetkeksi alas, ja haastatella itse itseään hieman sellaisesta aiheesta, josta en normaalisti kirjoita, eli työstäni. Ovelta ovelle -myyjä purkaa nyt tunteitaan. 


Mitä työtä teet? 
Olen myyjä ja kuljettaja firmassa, joka myy autosta suoraan kotiovelle pakastettuja elintarvikkeita.

Eli siis vähän niinkuin jäätelöauto?
Joo, mutta meillä ei ole semmoista soittoääntä, vaan me käymme ovelta ovelle soittamassa ovikelloa ja myymässä.

Entä jos ei ole ovikelloa?
Älä saivartele.

Ostavatko ihmiset muka sillä tavalla?
Ostavat kyllä. Suurin osa ei ole kiinnostunut, mutta paljon löytyy myös asiakkaita. Usein myynti on melko aluekohtaista, toisilla alueilla menee huomattavasti paremmin kuin toisilla.

Kohtaat paljon ihmisiä työssäsi. Millaiset ihmiset ärsyttävät?
Ärsyttävät ihmiset voisi jakaa ryhmiin:

- Tylyt asiakkaat. Ihmiset jotka iskevät oven kiinni mitään sanomatta, tai vain äyskäisevät "Ei kiinnosta!" Omalla kohdallani tällaisia on sattunut vastaan vähemmän mitä osasin odottaa, mutta miltei poikkeuksetta ovat olleet vanhahkoja miehiä. Ei ole rikos soittaa toisten ovikelloa, eikä ole mitään syytä olla niin tyly. Jos satun herättämään jonkun vaikka päiväunilta, ymmärrän ärtymyksen, mutten voi mitenkään tietää, mitä talon seinien sisällä tapahtuu.

- Epäkohteliaat asiakkaat. Jotkut käyvät kurkkaamassa ikkunasta, kuka soittaa ovikelloa, sen jälkeen palaavat jatkamaan puuhiaan vaivautumatta avaamaan ovea, jättäen meikäläisen hölmönä seisomaan kuistille. Ikkunasta tuijottelu on muutenkin kiusallista, koska ei oikein tiedä pitäisikö katsoa henkilöä silmiin, moikata, vai vain tuijotella muualle sen aikaa mun asiakas tekee päätelmän, kuka oven takana seisoo. Mielestäni on myös epäkohteliasta vetää ovi kiinni ennen kuin olen ehtinyt hyvästellä asiakkaan. Vaikka asiakas ei olisi pätkääkään kiinnostunut, olisi kiva ehtiä lopuksi sanoa"hei hei". Kuvittelevatko ne että pyrin väkisin sisään, jos pitävät ovea auki yli 5 sekuntia?!

- "Ei koska koira". Toisinaan oven raosta kurkkaa ihminen, joka roikkuu toisella kädellä ovenkahvassa, toisella koiran kaulapannassa. Sellaiselle ihmiselle on vaikea puhua, eikä hän itsekään pysty keskittyä mihinkään. Kummastuttaa, etteivät ihmiset voi tehdä normaaleja asioita, kuten avata ulko-ovea, koska heillä on koira. Mitäpä jos hieman kouluttaisitte niitä koiria? Tai jättäisitte vaikka välioven taakse? Toinen rasittava koiraongelma on räksyttävät koirat. Ne haukkuvat lakkaamatta niin kovaa, ettei asiakas kuule mitä yritän sanoa. Aina kun avaan suuni puhuakseni, sieltä kuuluu vain "räyh! räyh!"

- "Just söin". "En mä nyt tarvii kun mä just söin" tai "just on kana uunissa, hei hei!" No joo, tämä tekosyy on tavallaan minun syytäni, sillä minun ei pitäisi hyväksyä sitä, vaan selittää mikä on asian laita. Asiakas ei välttämättä tunne tuotteitamme, mutta tämän tekosyyn kuullessa tekee vähän mieli sanoa että en oletakaan että söisit samantien viisi kiloa jäistä kampelaa, nämä ovat nimittäin pakasteita!

Millaiset ihmiset saavan hyvän mielen?
Jaetaanpa nämäkin ryhmiin:

- Asiakkaat, jotka ilahtuvat. Kun asiakkaan ensireaktio on kiljahtaa ilosta ja kertoa että on odottanut meitä jo monta viikkoa, tulee väkisinkin hyvä mieli. Silloin myös tietää, että nyt ei tarvitse tehdä töitä myynnin eteen, vaan antaa vaan asiakkaan katsoa listaa ja kertoa mitä tekee mieli.

- Asiakkaat jotka pyytävät sisään. Talven pakkasella on kiva päästä lämpimään eteiseen odottamaan siksi aikaa, kun asiakas katselee listaa. Jotkut myös tarjoavat piparia, sämpylää tai suklaata, ah! ♥

- Ihmiset, jotka kouluttavat koiraansa. Ilahdun aina, kun oven avaava henkilö käskee Mustia odottamaan eteisen kynnyksen takana. Jos Mustin itsehillintä pettää, se viedään takaisin paikalleen odottamaan. Ovelle saa tulla morjenstamaan vasta luvan kanssa. Tämä ei siksi, että minua haittaisi koirat, vaan helpottaa tietää, että jotkut tosiaan kouluttavat koiriaan.

- Asiakkaat joilla on rottweiler. Koska minä rrrrrrakastan rrrrottweilereita! Haluan aina päästä silittämään ja lellittelemään rotikoita, koska aaaaai että, haluan sellaisen ittelleni! Ihan päästä sillon tällöin edes rapsuttamaan.

- Ylipäänsä ystävälliset ihmiset. Vaikkeivät ostaisi mitään. Ikinä.


Mikä on parasta työssä?
Työajat ja se että pääsee ajamaan autoa. Iltatyöt sopii minulle, sillä tykkään nukkua pitkään ja valvoa myöhään. Työkaverit ja viihtyisä ilmapiiri on myös parasta.

Ikimuistoisimmat hetket?
Kerran juututtiin liejuiselle pellolle Sipoossa. Ajoin yksinäisen näköistä hiekkatietä eteenpäin, koska sen varrella piti olla taloja. No ne talot taisivat olla autioita, mutta tie oli niin kapea, etten mahtunut kääntymään. Ajattelin, että umpikujan päässä on pakko olla tilaa kääntyä. No tilaahan siellä oli, kokonainen pellollinen. Takavetoinen mersu vaan tosin luisteli siinä, ja lopulta jäi kokonaan jumiin. Hinausauton kuljettaja ensimmäisenä paikalle saapuessaan nousi autosta ja facepalmasi minulle. Ettäs kehtasi!
Kerran oven tuli avaamaan noin keski-ikäinen naiseksi pukeutunut mies, peruukki päässä, helmet kaulassa ja hame yllään. Ei ostanut mitään.


1 kommentti:

  1. Työsi kuulostaa kyllä aikas jännältä ja hauskalta :D

    VastaaPoista