Halloween Pool Party

Halloweeeeeen! Tuo goottien ja synkiöiden lempijuhla! Tuo tavisten paheksuma Ameriikoista imutettu karkinkerjäystekosyy! Tuo vuoden kohokohta, jolloin ällötävä on hellyyttävää, pimeys kaunista ja ovienpielissä loistavat vihanneksista tehdyt lyhdyt, joita Suomessa ei edes kasva. Vaikka itse pidänkin halloweenista, en ole sitä oikein koskaan päässyt juhlimaan. 

Olen joskus suunnitellut halloween-juhlia, mutten oikein ole koskaan päässyt toteuttamaan sellasia. En ole myöskään osallistunut moisiin aikaisemmin, ainakaan muistaakseni. Korkeintaan jotain pientä illanistujaista on ollut halloween-teemalla. Tänä vuonna sellaisiin kuitenkin pääsin.

Minusta on ihana huomata, että ihmiset ovat alkaneet juhlia halloweenia myös Suomessa. Olen nähnyt paljon ulkona liikkuvia naamioituneita juhlijoita, ovien eteen aseteltuja kurpitsalyhtyjä, ja jopa lapsia karkki vai kepponen -kierroksella. On totta että haloween ei ole perinteinen suomalainen juhla, ja jotkut ottavat sen juhlimisen miltei loukkauksena. Tapa on muka typerää Amerikan ihannointia ja rahastusta.

Totuushan on, että miltei kaikki juhlat ovat omaksuttuja muista kulttuureista. Siitä on vain niin kauan, että ne ovat meille jo perinteitä. Varmaan kaikkien muinaisten pakanallisten juhlien päälle tai läheisyyteen on "perustettu" kristillinen juhla, jotta pakanoiden olisi helpompi omaksua kristittyjen juhlat, ja kääntyä kokonaan kristinuskoon. Miksi juhlimme joulua? Sitäpaitsi suomalaiset ryyppäävät, oli tapahtuma mikä tahansa. Halloweenina voi sitten ryypätä noidaksi pukeutuneena.

Mitä siis itse tein halloweenina? Kerroin teille viimeksi olevani sinkku, enkö vain? No, enpä ole enää! Ja halloweenin (tai oikeastaan sen jälkeisen viikonlopun) vietin uuden poikaystäväni ja tämän kavereiden kanssa allasbileissä. Juhlissa oli vapaaehtoinen halloween-pukupakko. Kaikki eivät välittäneet pynttäytymisestä, mutta useimmilla oli hienot asut. Minä meikkasin meidät molemmat, mutta koska kyseessä olivat kuitenkin allasbileet, meikkasin meidät saunan ja uimisen jälkeen uudestaan. Mutta se oli hauskaa, tykkään maskeeraamisesta!

Halloween makeup à la Mortianna.

The Pool

Halloween outfit

Henkka ♥

Puolikuolleet

 Miten teidän halloween sujui? Juhlitteko, halusitteko edes juhlia? Mitä mieltä olette siitä?

Remember, remember...

Tänään on marraskuun viides päivä. Amerikkalainen halloween-juhla on mennyt viisi päivää sitten ohi, tänään juhlitaan Britanniassa Guy Fawkesin päivää. Mitä nyt muistan kouluajoilta oppineeni, Faweks yritti räjäyttää Lontoon parlamenttitalon 1600-luvulla. Nykyään päivää juhlitaan pitämällä Guy Fawkes -naamareita, sytyttämällä kokkoja ja polttamalla Fawkesin näköisnukkeja niissä.

Guy Fawkesin tarinan inspiroimana on luotu V for Vendetta. Elokuva kuuluu suosikkeihini, ja minulla on muodostunut traditioksi katsoa se kerran vuodessa, marraskuun viidennen päivän aikoihin. En varmasti kyllästy siihen ikinä.

Olen lukenut myös samannimisen sarjakuvan, jonka pohjalta elokuva on luotu. Olisin halunnut pukeutua omiin penkkareihini V:ksi, mutta silloin V:n naamarit eivät olleet yhtä yleisiä kuin nykyään.

Sarjakuvakirjan kansi.

Käsittääkseni hakkeriryhmä Anonymous käyttää elokuvasta tuttua Guy Fawkes -maskia symbolinaan.

Welcome home

Lämpimät terveiset Mortiannan uudesta kodista! 

Maanantaina muutin kolmen kaverin voimin omaan kotiini (vuokralle tosin). Kaverit päivittelivät, että minulla on aivan liikaa tavaraa, mutta eihän kaikesta voi luopua! On esineitä, joita käyttää päivittäin, kuten astiat ja vaatteet, mutta sitten on esimerkiksi valokuva-albumit, vanhat piirustukset ja DVD:t, joita ei tule käytettyä usein, mutta ovat säilyttämisen arvoisia silti.

Nyt olen saanut kaikki tavarat paikoilleen. Ja jotta kotini näyttäisi kodilta, eikä varastolta, päätin viedä KAIKEN ylimääräisen kellariin. Kaiken sellaisen, joita en todennäköisesti tulisi vähään aikaan tarvitsemaan. Tästä esimerkkinä ratsastuskamat, joulukoristeet ja vanhat päiväkirjat. Nyt kotini on juuri sellainen kuin haluan, enkä voisi olla tyytyväisempi!

Olen myös erittäin tyytyväinen sisustukseeni. Kalusteet ovat kaikki minun näköisiäni ja toisiinsa sopivia. Ja mikä mielettömintä, olen onnistunut saamaan melkein kaikki ne ilmaiseksi! Olen pikkuhiljaa kerännyt kalusteita, joista joku on halunnut luopua, ollen kuitenkin sen verran nirso, että kalusteet ovat sopineet makuuni. Kaiken kukkuraksi kämpässä oli valmiina tummat puusälekaihtimet, jotka olivat piste I:n päälle!

Pientä fiksausta on vielä tehtävä, esimerkiksi kattolamppu pitää hoitaa sellaiselle korkeudelle, että se täyttäisi kriteerinsä kattolamppuna. Huomenna minulle tulee sänkyyn uusi, oikean kokoinen patja!

Loppuun vielä pari kuvaa viimeisimmästä kuvaussessiosta. Kuvat ovat aika raakileita, niitä ei ole kauheasti muokattu. Copyright Janne Koivuniemi.

Jes!

Sain asunnon! Muutan viikon päästä! :)

Home is where your... furniture are?

"Suomessa on noin 1 400 alle 25-vuotiasta asunnotonta nuorta."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012100316156555_uu.shtml

Erosin kihlatustani noin kuukausi takaperin. Vuorossa on nyt kuumeinen asunnon etsintä. Miltä mahtavat minun mahdollisuuteni näyttää? Olen laittanut erinäisille tahoille asuntohakemuksia, sekä soitellut perään, mutta soittelut eivät auta. Luurin toisessa päässä olevia asiakaspalvelijoita ei voisi vähempää kinnostaa tilanteeni, he eivät voi asioille mitään. Se, mitä voin tehdä, on odottaa ja toivoa parasta.

Luottamukseni kyseisiin tasoihin ei ole kovin korkea, sillä minut on jätetty asunnottomaksi ennenkin. En vain kertakaikkiaan jaksa ymmärtää sitä. Olen työssäkäyvä nuori, joskin pienituloinen. Minulla on harvaan yksityiseen asuntoon varaa. En polta, en ole alkoholi- tai huumeongelmainen, minulla ei ole velkaa, eikä lapsia. Siis oman logiikkani mukaan kunnon vuokralainen, jolla vaan ei ole varaa kalliisiin yksityisiin asuntoihin!

Tarkoittaako se, kun olen yksinasuva nuori, jolla ei ole perhettä, ettei minulla ole ihmisarvoa? Minun ei ole tärkeää saada asuntoa? Tarpeeni ei ole todellinen, koska varmastihan voin mennä jonkun perheenjäsenen luo asumaan? Tai jos saan minkätahansa varaston kokoisen luukun, minun pitäisi pitää itseäni onnekkaana, sillä 1400 muuta nukkuvat edelleen kavereiden sohvilla?

Mielestäni koti ei ole ihmisen etuoikeus, vaan perusoikeus. (Tarkotan tällä nyt länsimaita - kehitysmaat ym. ovat sitten asia erikseen.) En ole sössinyt asioitani - en ole saanut häätöä tai ryypännyt rahojani - avoliittoni ei vain sattunut kestämään. Olen kyllästynyt alituiseen muuttamiseen ja asunnon etsimiseen. Siksipä haluaisin kunnollisen asunnon mukavalta paikalta, johon voisin perustaa pitkäaikaisen kodin moneksi vuodeksi.

Onko se aivan liikaa vaadittu?