torstai 16. lokakuuta 2014

If I may introduce: Eric Rivers...

Muistatte, kun kerroin, miten taivaissa olin kun olin saanut Erikin kuvan valmiiksi, ja jaoin sen H.E.A.T:in poijille? Bändi julkaisi kuvan sivuillaan, jonka lisäksi Erik (laulaja) itse jakoi kuvan Instagrammissansa ja Twitterissänsä, ja laittoipa vielä Facebook-sivunsa otsikkokuvaksikin! (Ja se on siellä vieläkin!) Mortianna se kehräsi tyytyväisyydestä, etenkin kuin pari päivää "julkaisemisen" jälkeen sain vielä nimmarinkin piirustukseen, ja pojat pääsivät kehumaan sitä ihan livenä! Eric (kitaristi) kysäisi josko voisin piirtää hänetkin. 

No minähän aloin piirtää Ericin kuvaa heti miltei kotiin päästyäni.



Nämä jätkät inspiroivat minua! He motivoivat minua! Minulla oli joku "korkeampi" syy piirtää, kuin vaan omaksi ilokseni. Suunnittelin piirtäväni koko bändin yksitellen, ja kerääväni jokaiselta jäseneltä nimikirjoituksen heidän omiin kuviinsa, ja kokoisin niistä uskomattoman hienon, uniikin kokoelman seinälleni. Koska Erikin kuva oli onnistunut niin hyvin, oli Ericin onnistuttava vähintään yhtä hyvin! Minulla oli siis rima korkealla, koska en halunnut tuottaa heille pettymystä.

No, vaikeuksittahan tämä ei tietenkään sujunut. Piirustuksen valmistuminen vei yhteensä suurinpiirtein neljätoista ja puoli tuntia, mutta sijoittui kahden ja puolen kuukauden pituiselle aikavälille. En ole missään työssä koko aikuisikänäni käyttänyt näin paljon kumia! Voi hyvä luoja sentään! Kumittamisten takia aika venyi, ja jossain vaiheessa meni viikkoja niin, että lykkäsin vain piirtämistä, koska se oli "jumissa".

Jostain syystä mokasin kasvot moneen otteeseen; ensin leuan ja suun, sitten vasemman silmän useaan otteeseen. Lopulta molemmat kädetkin oli piirrettävä uudestaan  ainakin kerran. Syynä oli joko paineet, jotka itselleni loin, tai sitten (ainakin loppuvaiheessa) halusin vain päästä piirustuksesta jo eroon, ja saada sen valmiiksi, mikä saattoi alentaa keskittymiskykyäni.



Lopulta loppu alkoi häämöttää ja minua alkoi jännittää: Ihan pian saisin lähettää kuvan H.E.A.T:in pojille! Kuvaa skannatessakin tuli ongelmia, sillä en ollu täysin tyytyväinen skannausjälkeen, enkä edes siihen miltä se näytti muokattuna. Lopulta kuitenkin yötä vasten lähetin kuvan saatetekstin kera Facebook-viestillä H.E.A.T:in sivuille.



Aamulla viesti oli nähty, mutta vastausta ei tullut. Ei edes parin päivän jälkeen. Kuvaa ei myöskään oltu lisätty siihen kuvakansioon, jossa on kaikki fanien piirtämät kuvat.

*Murskamasennusmortianna*

Nolottaa myöntää, mutta olen tosi surkeana. Pettynyt. :( Haluan heittää kynät kaivoon ja piirtää tästedespäin vain korkeintaan miellekarttoja. Eivätkö ne oikeasti vaan tykänneet mun piirroksesta?? Vai onko kyse muka vain siitä, että viesti on mennyt heiltä ohi? Mutta joku sen viestin on auki klikannut, sillä chatti-ikkuna sanoo, että viesti on nähty sinä aamuna. Eric tykkäsi kuvastani Instagrammissa (olen muuten siellä nykyään, nick on Mortianna) mutta mitään muuta vastausta ei ole tullut. Ehkä bändillä on kiireitä juuri nyt, ja viestin sisältö vaan livahti heiltä ohi. Mutta mitä jos kyse on oikeasti siitä, että he eivät halua julkaista sitä?

Olin ajatellut mielessäni, että ehkä tästä piirtämisestä voisi tulla sellainen juttu! Jokin, mikä erottaa minut joukosta. Jokin mikä etäisesti yhdistäisi minut bändiin. Että he ilahtuisivat taas uudesta piirroksesta, ja ehkä miettisivät, kenet piirtäisin seuraavaksi. Että he muistaisivat minut, muistaisivat söhryni ja typerän pinkin tukkani, ja sen, että olisin aina Suomen keikoilla heitä katsomassa, pyytämässä nimmaria piirustukseeni, kehystääkseni sen ja ripustaakseni sen seinälleni.

Tykkään kyllä kuvasta, ja olen tietääkseni ylpeä tekeleestäni, se on hienosti tehty. Mutta mielessäni pörrää ajatus, että onko se yhtään Ericin näköinen? Tai siis onko se TARPEEKSI Ericin näköinen? Vai näyttääkö se joltain Ericin, salatulta, kehitysvammaiselta kellarissa kasvaneelta pikkuveljeltä?

Minä maalaan tästälähtien vain seiniä. Mustaksi. Perkele. :'( 

4 kommenttia:

  1. Mäh, minä kyllä niin tiedän tunteesi. :( Tuo piirros on kyllä aivan upea, siitä ei voi vaisu vastaanotto olla kiinni, bändillä on varmasti vain kiireitä kuten itsekin pohdit, vaikka siihen onkin vaikeaa sinun itse uskoa. Kun itsetuntoon kolahtaa, se kolahtaa myös kunnolla. Oot uskomattoman taitava nainen, muista se.

    Mulla itsellä kävi ehkä vähän tähän verrattavissa oleva keissi hiljattain. Oon aina unelmoinut eräästä taiteeseen ja piirtämiseen liittyvästä työstä, ja löysin työpaikkailmoituksen jossa haettiin tekijää juuri siihen unelmatyöhöni. Hain paikkaa innoissani, pääsin haastatteluun, jonne otin mukaan äkkiä kasaamani portfolion. Haastattelija ei sanonut yhtä ainutta positiivista asiaa töistäni, moitti jokaisessa että ''et ollenkaan tajua kontrasteja'' tai ''ihan liian vähän varjoa, et osaa tätä''. Tuntui kamalan pahalta, sillä tiedän olevani hyvä, siitä ei ole epäilystäkään. Minun tyylini piirtää ja maalata on vain erilainen, kuin se mihin haastettelija oli mieltynyt. Minä tajuan kontrasteja ja tiedän kuinka varjostaa, minä vain valitsen käyttää molempia hellällä kädellä, sillä se luo tunnelman josta pidän. Enkä ole tuon haastattelun jälkeen piirtänytkään.

    Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa taas rohkeasti, kuten neuvon suakin tekemään - ajan kanssa kynnys palata piirrustelemaan nousee tosi korkeaksi, kun pelkää epäonnistumista. Olet taitava ja sun ehdottomasti kannattaa jatkaa taideharrastustasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja sympatiasta!
      Noh, ehkä tilanne ei ole minulla niin paha, että lopettaisin piirtämisen kokonaan. Voi olla että "lepään" vaan vähän aikaa. Niinkuin minulla on muutenkin tapana piirustusten välissä. Minä en sentään saanut noin suoraa ikävää palautetta kuin sinä, minut on vaan ignorattu.

      Rupesi kiinnostaa nähdä sinun töitäsi, onko niitä missään esillä...? :)

      Poista
  2. Harmi ettei pojista kuulunut mitään, tuo työ on kyllä tosi taidokas niin kuin oli se aiempikin!

    VastaaPoista
  3. Ei tuossa ole kyllä mitään vikaa, se on ihan mielettömän hieno :) Ihme juttu on, jos eivät sitä lisää sinne kansioon. Näissä SoMe viesteissä on se vika, että ne voi lukea ohimennen ja sitten vahingossakin unohtaa. Mulle käy usein näin.. :D

    Mutta juu tiedän tuon tunteen - olen joskus lähettänyt ihmisille yllätyksenä itse tehtyjä lahjoja, joihin olen käyttänyt aikaa ja vaivaa, enkä ole kuullut kiitoksen sanaakaan. Kuten sanoitkin tossa niin tärkeintä on itse arvostaa työtään ja olla siitä ylpeä, vaikka toisten reaktio ei oliskaan toivotunlainen ^^ Helpommin sanottu kun tehty kyllä.. :D

    VastaaPoista