Hei hei, hiukset, osa II: Surrurr

Muistatteko kesällä, kun saavutin suuren etapin elämässäni, ja leikkasin pitkät hiukseni lyhyiksi? Siitä voitte lukea täältä. Aivan kuin pitkillä hiuksilla on tapana kasvaa, lyhyillä on tapana lyhentyä. 

Pian sen jälkeen kun olin leikannut tukkani lyhyeksi, aloin jo salaa haaveilla irokeesistä. Mitä enemmän aikaa kului, sitä tiukempaan ajatus iskostui päähäni, ja sitä hanakammin halusin sen. Lopulta päätin että nyt on sen aika, kysyin kaveriani Kaisua ajamaan pääni ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. H-hetkellä alkoi kyllä vähän jännittää, sillä muutos oli sen verran radikaali, että jos kampaus ei olisikaan sopinut minulle, olisi sitä vaikea peitellä. Mitä jos leikkaaminen olisikin suuri virhe?

Kun leikkuukoneen surina lakkasi ja katsoin peiliin, totesin heti että huoleni oli turha. Näytin ihan pirun hyvältä! :D En ollut kertonut aikeistani tarkemmin muille kuin Kaisulle, ja parhaalle kaverilleni Anqallekin lähetin teaser-kuvan vasta kun toinen puoli oli jo klani. Nautin siis yllätyksen aiheuttamien reaktioiden katsomisesta tavatessani tuttujani.

Järjestimme Anqan kanssa extempore-kuvaussession keskiviikkoiltana kun uuden tucan värikin oli saatu kondikseen. Mitä tykkäätte?

Ennen:

Leikattuna:

Värjättynä: 

Seuraavat kuvat © Antti Qvickström

Loppuun vielä vertauskohteeksi kuva tucasta vuosi sitten:

Vuosi paketissa

Vuosi lähenee taas loppuaan ja on taas kuluneen vuoden niputtamisen aika. Mitä kaikkea on tullut tehtyä vuonna 2014? Pääsinkö asettamiini tavoitteisiin? Ja mitä toivon ensivuodelta?

Viime vuoden lopulla asetin itselleni tavoitteita tai toiveita, joita haluan saada aikaiseksi vuonna 2014. Ne kuuluivat näin:

Vuonna 2014 aion:
• Löytää unelmieni miehen: komean ja pitkätukkaisen! ;)
Krhm. Jaahas, vai että tämmöinen tavoite minulla oli listan kärjessä. Toistaiseksi olen vielä kuitenkin sinkku. ;)

• Jatkaa taas kuvauksia
Kuvauksissa olen käynyt ahkerasti koko vuoden! Meillä oli muiden mallien kanssa pari kuvauspajaa tänä vuonna (jotka olivat superkivoja) ja niissä olin uusienkin kuvaajien linssien edessä. Lisäksi sessioin vihdoin erään kanssa, jonka kanssa oli ollut puhetta jo ehkä vuosi aiemmin. Muuten sessioin melko lailla ennestään tuttujen, ja hyväksi havaittujen kanssa!

• Käydä ratsastamassa!
Tämä lipsahti ohi! :( Kävin kyllä kerran heppailemassa ja paijaamassa siskoni hevosta, mutta en ratsastanut. Se on vielä nuori ja vasta ratsu-uransa alussa. Olen kyllä käynyt katselemassa tässä lähelläni asustelevia hevosia.

• Toivoisin löytäväni taas yhden uuden ihmisen, josta tulisi Ystävä
Löydetty! Kaksikin! Mutta erityisesti yhden josta on tullut paras kaverini!

• Jatkaa laulutunteja, ja ehkä jos saan varmuutta ja taitoa lisää, voisin etsiä itselleni jonkinlaista bändiprojektia
Tämä on käynyt mielessäni, mutta intoa ei ole ollut palata laulutunneille. Liikaa muutakin tekemistä ollut. Luulen että lykkään tätä tavoitetta, mutta en suinkaan unohda.

• Käydä hammaslääkärissä. Yksityisellä. En taatusti uskaltaudu kunnalliselle...
Check! Legot kunnossa! Tai ainakin niin kuvittelin. Pari viikkoa lekurissa käynnin jälkeen hampaita alkoi vihloa ihan uusista paikoista. En tiedä kuinka hyvin sitten paikkasivat. Mutta käytin myös Masu-kissani hammaslääkärissä, ja sille tehtiinkin sitten melkoisen Hurja remontti.

• Vihdoin saada sen spagaatin, tosin minulta taitaa puuttua siihen tarvittava pitkäjänteisyys. Se syksyllä aloitettu spaguhaaste meni mönkään, koska jaksoin venytellä kuukauden.
Tätä tavoitetta en tainnut missään vaiheessa ottaa edes tosissani. :( Hups!

• En aio vaihtaa työpaikkaa
No en vaihtanut. Työpaikkani on pysynyt samana, tosin firma, jolle teen töitä, vaihtui. Tämä oli minun tahdostani riippumaton seikka.

Noh, suunnilleen puolet tavoitteista toteutettu. Onneksi en vastaa näistä muille kuin itselleni, enkä viitsi olla turhan ankara. ;) 
Yllämainittujen lisäksi vuonna 2014 on tapahtunut mm. seuraavaa: 

♦ Ostin auton! Ikioman pikkukopperon. Micran, johon olen niin rakastunut, kuin peltipurkkiin vaan voi olla. Peltipurkkiin, joka edustaa minulle vapautta ja itsenäisyyttä, sillä pääsen sillä minne vaan, milloin vaan, kenestäkään riippumatta.

Pieni suuri Micrafter ♥

♦ Leikkasin hiukseni lyhyiksi! Ensimmäistä kertaa sitten lapsuusiän, minulla on lyhyet hiukset.Olen aina ollut pitkätukkainen ja se on ollut tiivis osa identiteettiäni. Hiusten leikkaaminen on ollut myös symbolinen ele: Aika leikata menneisyys, ikävät muistot ja "vahna minä" irti, ja aloittaa uudistuneena. Se on tehnyt hyvää itsevarmuudelleni!

Ennen..

...ja jälkeen!

♦ Löysin H.E.A.T:in, ja kävin katsomassa sitä Kuopio Rockissa, ja vietin elämäni parhaan syntymäpäivän.

Erik Grönwall, my future husband! 

♦ Tunsin pitkästä aikaa olevani onnellinen! Tähän ei muuta lisättävää! ^_^

♦ Olin ensimmäistä kertaa moottoripyöräajelulla! Rakastan prätkiä, mutta en vielä viime kesään mennessä ollut kertaakaan päässyt ajelulle sellaisella. Onneksi tutustuin uuteen ystävään joka korjasi asian!

♦ Palasin tankotunneille. Ja huomasin että niistä saa ihan uutta treenimotivaatiota. Vielä, kun saisin tunneille kaverin käymään kanssani...!

♦ Kävin Masun kanssa ensimmäistä kertaa ulkona valjaissa! En olisi uskonut näkeväni sitä päivää, sillä Masu on todella arka ja vierastaa kaikkea uutta.

♦ En tiedä pitäisikö minun kirjoittaa tätä tänne, sillä jos julkistan sen nyt, pelkään että kaikki meneekin sitten ihan mönkään... mutta Daisy on toivottavasti muuttanut luokseni jäädäkseen! Mikäli Masun kanssa asiat sujuvat hyvin, en taida palauttaa Daisya ollenkaan! ^_^

Siinä muutama vuoden kohokohta, joiden jälkeen on hyvä asettaa tavoitteet ensi vuodelle.
Vuonna 2015 minä:

♦ Menen katsomaan H.E.A.T:ia, ja yritän saada nimikirjoituksen Ericin piirustukseen (lippu on jo hommattuna).
♦ Ajan prätkäkortin! Tämä on minun pyhä tavoitteeni ensi keväälle, ja olen haaveillut siinä niin pitkään, että nyt olen päättänyt sen unelmani toteuttaa!
♦ Ostan oman pärrän. Jonkun halvan, jolla voin harjoitella ajamista ja pitää yllä ajotaitoa, kunnes minulla on varaa ostaa joku hienompi ja isompi ja vähemmän kolhittava.
♦ Koetan olla pääsemättä hengestäni sillä ajaessani.
♦ Aion leikata huiksiani vielä vähän lisää!
♦ Teippaan Micrafteriani, kunhan lumet sulavat.
♦ Aion nyt varmasti käydä ratsastamassa!
♦ En aio ainakaan hirveästi lihoa...

Pärräkortti kiiltää silmissä niin kirkkaana, että en aseta ensivuodelle tuon enempää tavoitteita. En halua minkään vievän huomiotani pois siitä. Toki aion pitää itseni aktiivisena liikunnan saralla, mutta sen suhteen ei ole mitään konkreettisia tavoitteita.

Ensi vuoteen! 

Mikä joulussa tympii?

Joulukuun edetessä, ja suuren megajuhlan lähestyessä alkaa ihmisistä erottumaan joulumieliset ja joulunvastaiset ihmiset. Koska minä haluaisin maan päälle positiivisuutta ja rakkautta (peace and love!) ihmettelen miksi toiset ärsyyntyvät joulusta ja antavat sen päästä ihonsa alle? 

Minun mielestäni joulu on erittäin tervetullut ilon aihe pimeimmän ja synkimmän talven keskelle. Jos joulua ei olisi, mitä kiinnekohtia tai välietappeja talvessa olisi? Minulle ainakin talvi on lähinnä vain selviämistä, joka muuttuu elämiseksi vasta kevään valon ja lämmön saavuttua. Värikkät jouluvalot ovat ihania pimeyden keskellä ja joululauluistakin tulee oma tunnelmansa.

Mikä joulussa sitten ärsyttää? Joulun kulutukseen painottava mainonta, yleisissä tiloissa soivat joululaulut, kiire ja stressi?

Kuka käskee osallistumaan mihinkään näistä?

Jokainen on oikeutettu viettämään joulua haluamallaan tavalla - eli halutessaan myös olemaan viettämättä. Minusta jokaisen kannattaisi vain keskittyä siihen, mistä itse joulussa välittää. Kaupallistamista tietysti kuulee joka tuutista päivittän - "Osta nyt!" "Tästä pukinkonttiin!" "Parhaat lahjat meiltä!" - mutta niinhän niitä mainoksia kuulee muutenkin, vuoden ympäri. Miksi sitten kiinnittää joulumainoksiin sen erityisempää huomiota, jos et koe olevasi kohdeyleisöä. Jos joulu ei tarkoita sinulle lahjojenhankintaa, ei mainoksia ole tarkoitettu sinulle.

Ärsyttävätkö joululaulut? Tämä on minusta vähän huvittavaa. Itse kun menen esimerkiksi kauppakeskukseen, en todellakaan oleta kuulevani taustamusiikkina omaan suosikkigenreni mukaista soitantaa, joten annan automaattisesti taustahälinän mennä ohi korvien. Miksi sitten pitäisi provosoitua erityisesti jouluaiheisista lauluista?

Vai ketuttaako Kristus-messu (=Christ mas)? No kerronpa sinulle, että joulua vietettiin jo kauan ennen kristinuskon saapumista Suomeen. Joulun historiaa voi lukea varmasti googlettamalla, sillä on pitkät perinteet ilman Kristustakin.

Mikäli joulu tarkoittaa sinulle vain kiirettä ja stressiä, sinun pitäisi ehkä priorisoida uudestaan. Jos ahdistut lahjojenhankinnasta kun et keksi mitä hankkisit, tee itse tai osta kaikille jotain helppoa ja yleispätevää; omat vakioni ovat lahjakortit ja seinäkalenterit (valokuvapainoilla on muitakin hyviä ideoita persoonallisiin lahjoihin!). Jos ruuhkaiset kauppakeskukset ahdistavat - tilaa netistä. Jos rahasta on pulaa, tai et muuten vaan pidä lahjojen ostelusta, ilmoita ettet aio hankkia lahjoja! Niin yksinkertaista se on! Hilma- ja Seija-tätien luokse ei ole pakko juosta kummankin luo kieli vyön alla, vaan voit valita vuorovuodet. Tai olla ihan vain yksin kotona, ja vaikka soittaa tädeille. Ja kertoa ystävällisesti, että tänä vuonna on tämmöinen joulu.

Jos joulumielesi on muuten vain olematon kuin eskimon rusketus, tai satut vaan olemaan allerginen koko joulu-sanalle, muista että monille muille joulu kuitenkin merkitsee paljon, ja he nauttivat siitä. Aivan kuten toiset nauttivat homoilusta, vaikka itse olisitkin hetero.

Joten tämän kirjoituksen luettuasi toivon, että teet itsellesi selväksi, mistä joulussa on sinulle kyse (ja voit vaikka kommentoidakin), keskityt niihin seikkoihin, ja ravistat harteiltasi kaikki turhat odotukset. Ja jos muistat olla varovainen, voit vielä sen kunniaksi sytyttää kynttilän.

Hyvää joulukuuta! 
Toivottaa saunatonttu Mortianna ja sylikoira Daisy!
Kuva: Ossi Lehtonen 

Kenelle sinä poseeraat?

Päädyinpä selaamaan Iltalehden verkkosivuja, en suinkaan lukemaan uutisia, vaan katseeni kiinnittyi niihin huipputärkeisiin "Katso hurjat kuvat" -osastoihin. 

Minulta kysyttiin töissä (vitsillä) että koska saavat minulta tyttökalenterin. Kalenteri tuntuu olevan tosi suosittu idea, jokin aikaa sitten kohuttiin opettajaopiskelijoiden tekemästä kalenterista. Joka ammattiryhmällä, Martta-kerholla ja partioporukalla tuntuu olevan omansa. Ne myös jakavat mielipiteitä.

On varmasti ihanaa kerrankin repäistä, ja tehdä oikein porukalla pikkutuhma kalenteri, ja saada siitä vähän vielä tuottoakin. Tuntuu hurjalta rikkoa omia rajojaan, ja paljastaa (melkein) kaikki, olla kerrankin seksikäs ja haluttava, ihan julkisesti!

Itse olen poseerannut jo aika paljon (ja tulen jatkossakin), mutta olen melkolailla nykyään sitä mieltä, että "kalenterityttöily" ei enää kiinnosta minua. Tämä ei siis tietenkään tarkoita sitä, että minua ei koskaan tulisi missään kalenterissa ikinä koskaan näkemään syvän vakaumukseni takia, vaan kalenterityttöilyllä meinaan sellaista pikkutuhmaa poseeraamista, vääränlaista nakuilua - mieskatsojien miellyttämistä. Sillä viimeksimainittuahan kaikki loppujen lopuksi on entisaikojen pin-upista nykyajan tissikalentereihin, joita löytää joka autotallista. Nakuilla ei naisien, eikä lapsien, vaan miesten takia.

Opettajakalenterin uutisoinnin aikaan mielessäni kävi, että haluaisin tietää mikä on kalenterin viesti? En ole nähnyt kaikkia kuvia, joten en pysty sitä itse tulkitsemaan. Halutaanko kalenterilla sanoa sitä, että olet kaunis juuri tuollaisena kuin olet - mekään emme ole malleja, mutta poseeraamme kalenterissa - ym. positiivista sanomaa. Kuitenkin valitettavasti päällimmäisenä minulle jää viesti: "Ota vaatteet pois, saat huomiota."

Nuoret eivät varmasti tietoisesti pidä opettajia esikuvinaan, koska nämähän ovat mutsin jälkeen maailman dorkimpia ihmisiä maan päällä, mutta kyllähän nuorten kanssa töitä tekevien on pakko ymmärtää, miten nuoret imevät vaikutteita kaikkialla. Epävarmat ihmiset hakevat hyväksyntää ottamalla tai otattamalla itsestään vähäpukeisia kuvia, sillä haluavat huomiota ja ihailua, mutta asettavat itsensä samalla hyvin haavoittuvaan asemaan. Onko tämä tarpeen?

Kyllä, olen itsekin nakuillut taannoin runsaasti kameran edessä, mutta nyttemmin minulle on muodostunut melko selkeä linjaus nuden suhteen. Siskoni ohjeisti kerran: "Jos sinulla on seksikäs asento, älä ota seksikästä ilmettä, ja päinvastoin." Tämä on minusta ollut hyvä nyrkkisääntö sovellettavaksi myös pukeutumisen ja poseeraamisen suhteen. Eli jos olet alasti, ei tarvitse enää poseerata tyrkyttävästi. Ellei olla tekemässä pehmopornoa.

Ketään ei tarvitse yrittää miellyttää, mutta saa, jos niitä tärkeimpiä haluaa. :)

Koiraterapiaa

Illat pimenee ja märkenee, ja töiden jälkeen ei huvittaisi tehdä mitään muuta kuin käpertyä peiton alle selaamaan nettiä ja mussuttamaan lämmintä omppupiirakkaa. En varmasti ole ainoa jolla tällainen mieli on? Tänä syksynä päätin torjua kaamosmasennusta D-vitamiinilla ja koiraterapialla.

Aivan oikein, Daisy on tehnyt paluun! Kävin eilen kaappaamassa sen luokseni hoitoon, kun alkoi illat tuntua yksinäisiltä. Tapaan käydä säännöllisen epäsäännöllisesti kävelylenkeillä sillon kun minulla ei illalla ole mitään muuta menoa, mutta aiemmin mainitsemastani syystä se on viimepäivinä ollut hieman vaikeaa. Niinpä keksin, että lenkkikaverista saa hyvää motivaatiota.

Daisy on siis äitini koira, joka kyllä omasta mielestään kuuluu minulle. Hyvä esimerkki tästä tapahtui reilu kuukausi takaperin, kun kävin äitilläni kylässä. Tulimme samaa matkaa töistä, ja minä menin sisälle ensimmäisenä. Daisy sekoaa aina kun näkee minut, ja normaalisti iloitsee myös omistajansa kotiinpaluusta, mutta koska minä olin paikalla, äitin saapumisen huomiointi jäi yhteen mulkaisuun. Minun viereltäni se ei poistunut koko iltana, iltapalallekin minun piti se usuttaa. Daisy ♥ Mortianna!

Daisy, ja minun kissani Masu selvästi jo muistavat toisensa. Lähtökohtaisesti Masu inhoaa ja pelkää koiria, mutta on siedättynyt kyllä Daisyyn, koska Daisy osaa antaa Masulle omaa tilaa - sillä aristelu taitaa olla melko molemminpuoleista. ;) Tällä kertaa selvästi vaan jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin, eli takapakkia siedätyksessä ei ole pahemmin tullut - Masu ei ollut kauhuissaan, Daisy käyttäytyy nätisti.

Tähän loppuun vielä aurinkoisia kuvia viime kesältä. Kuvat on nappaissut luontokuvaaja Ossi Lehtonen.