Comeback

Howdy! Ajattelin että voisi olla sopiva aika tehdä pieni comeback blogiin. Se, katoanko sen jälkeen yhtä nopeasti kuin tulinkin, jää nähtäväksi. Olkoon tämä nyt pieni summaus mitä Mortiannalle nykyään kuuluu! 

Aloin keväällä ajamaan prätkäkorttia, mutta se jäi tauolle kun vedin kumoon ja mursin solisluuni. Sitä parantelin yhteensä kaksi kuukautta, ennen kuin se oli kokonaan luutunut. Murtunut solisluu oli yllättävän kivuton, mutta eläminen sen kanssa oli saakelin hankalaa. Ihan perusjutut rintsikoiden riisumisesta juuston höyläämiseen ja turvavyön kiinnilaittoon eivät onnistuneet ilman apuja. 

Sairasloma tarkoitti myös taukoa jumppaamisesta.  Kerroin aloittaneeni tammikuussa Body Combatin, ja jatkoin sitä kuuliaisesti koko kevään, ja nyt olen taas back in business! Kevään aikana aloitin myös kuntonyrkkeilyn, joka vei heti mennessään. Nyt syksyllä lukujärjestykseeni on tullut myös kunto-thai. Siinä onkin minulle puuhaa riittämiin näinä päivinä.

Keväällä, kun kaikki luut oli vielä ehjiä.

Mitä sitten tein kesällä, kun en töissä enkä jumpassa käynyt? No, kahdesti kävin katsomassa H.E.A.T:ia, molemmat kerrat Ruotsissa. Ensimmäinen reissu oli  hyvin extempore,  varasin torstaina laivamatkat ja hostellin, lauantaina lähdin matkaan, sunnuntaina oli Hard Rock Cafen järjestämä ilmaiskeikka. Toinen oli pitkään suunniteltu festarireissu Väsbyhyn. Molemmilla reissuilla hihaan tarttui taas uusia kavereita, siitä onkin tullut selkeästi jonkinnäköinen traditio!

Tukholma kuninkaan linnalta katsottuna.

Eric ja Erik, takana Jona ja Crash Hard Rock Cafen synttärijuhlassa Kungsträdgårdenissa.

 

Sain Crashiltä ja Jonalta nimmarit. Kuvan otti Kristian Reuter.

Arvatkaa kerran kenen kädet. (Kuva: Mats Vassfjord)

Teippasin autoni, se meni hitsauksen jälkeen katsastuksesta läpi, kävin Linnanamäellä ja Helsinki Pridessä. Kuvasimme myös uutta Prioni-elokuvaa (samalta tuotantoryhmältä kuin Niina-lyhäri).

Mun Highway Star. ♥

Daisy on vihdoinkin saanut pentuja! Viisi mustaa pikkupötkylää, 2 tyttöä, 3 poikaa!

Asukuvia minulla ei ole teille kamalasti näyttää, sillä vaikka olenkin viimeaikoina ostanut uusia vaatteita, mutta en pääse käyttämään niitä missään sillä minulla on silti useinmiten ylläni duunivaatteet tai jumppakamat.

Malleilun saralla on ollut todella hiljaista, osittain solisluuni, osittain yleisen motivaatiohukan takia. Minusta kuitenkin tehtiin haastattelu tsekkiläiseen metallilehteen Fakkeriin! Haastattelu on englanniksi luettavissa täältä.

Ja viimeiseksi säästin jymyuutisen: olen alkanut taas ratsastaa! Siskoni alkoi pitää minulle tunteja omalla hevosellaan ja viikko sitten kävin hevosen selässä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen! Ja olen ihan pirun innoissani tästä, minulla on kamalan hyvä fiilis, enkä ollut tajunnutkaan miten paljon olen ikävöinyt hevosia! Luulin olleeni jo vähän vieraantunut niistä, mutta Bettinan kanssa puuhastelu ja ratsastelu tuntuu tosi luonnolliselta (vaikka istuntani on aivan surkea)!

Kuva MBN.

Tammikuu.

Tammikuu on monille uusien intoinutmisten ja ryhdistäytymisen aikaa, niin myös minulle. Olen ollut tämän kuukauden todella aktiivinen (= pirun kiireinen!) ja syönyt terveellisemmin, sillä olen radikaalisti vähentänyt herkkujen syömistä. Kyllä, se on ollut vaikeaa, kiitos kysymästä.

Sain kaveriltani joululahjaksi kaksi viikkoa ilmaista aikaa samalle salille missä hän käy. Niinpä pidin tehokaksiviikkoisen täynnä jumppaa (ja teatteritreenejä). Loppujenlopuksi pääsin kokeilemaan body combatia, body attackia ja RPM:ää, ja edellämainittu järjestys kertoo myös suosion. RPM (sisäpyöräily) oli aivan kamalaa, tosin se on juuri sitä mitä eniten tarvitsen, eli reisiä. Attack (airobicin tyyppinen) oli ihan OK, mutta ei vienyt mennessään, mutta combatista olen tosi innostunut! Aion jatkaa sitä omalla salillani myös (ja sain töistä joululahjaksi sopivasti Virike-seteleitä).

Combat on siis liikuntamuoto missä hyödynnetään liikkeitä eri taistelulajeista, kuten nyrkkeilystä, karatesta, capoeirasta ja ties mistä. Vähän niinkuin varjonyrkkeilyä. Tai jotain. Joka tapauksessa sopivan aggressiivista, ja yllättävän koukuttavaa! Innostuin jopa ostamaan itselleni jumppahousut! En olisi uskonut että tuonkaltainen liikuntamuoto veisi minua mennessään, mutta kyllä se vähän taisi. Tai sitten kyse on vaan uutuudenviehätyksestä.

Junppahousut!

Tankotunteihin on tullut taas parin kuukauden tauko. Tarvitsisin treenikaverin! Jonkun joka kävisi tunneilla kanssani. Tai treenaisi kotona kanssani, yksintreenaamisesta ei vaan tule mitään, se on ihan vissi juttu. Tosin alkukevään tulen olemaan niin kiireinen teatteriesityksemme kanssa, että tankotunteja voisin siirtää vähän tuonnemmaksi.

Laulua ja liikuntaa

Liikuntakatsauksia en ole hetkeen tehnyt. Nykyään liikuntani koostuu pääosin töissäkäymisestä ja tankoilusta. Ja kun opetan tankoilua kolmesti viikossa itse, ei liikunta kovin raskasta tai kaloreitakuluttavaa ole. Laulutunneille kävelen aina edestakaisin, se on noin 45 min/suunta.

Olen myös toivottanut suklaan avosylin tervetulleeksi arkipäiväiseen ruokavaliooni. Koetan korvata sillä muita mielihyvänlähteitä, joita minulta puuttuu. Tai jotain... Eivät ne kilot siis ole lainkaan vähentyneet. Tälläkin hetkellä minulla on maha pinkeänä suklaakekseistä - voi ällötys!

Tartuin viimekuun alussa venyttelyhaasteeseen! Muutamalla tankoilukaverillani oli haaste saaaada sivuspagaatti jouluksi. Itsehän olen sivusuuntaan niin kankea, että hyvä jos jalat aukeavat 90-asteen kulmaan, mutta sovelsin haastetta. Minun on siis tavoite saada normaali, eteen-taakse-venyvä spagaatti. Videolta nappastu kuva on aina loistavan hyvälaatuinen, mutta antaa hajua siitä mistä lähdettiin. Eli siitä samasta, missä se spagu on ollut jumissa jo vuosia.

27.10.2013

Laulutunneilla olen ottanut askeleita eteenpäin! Vuosia väärällä tekniikalla laulettuani, on ollut haastavaa opetella uutta tapaa, ja saada pidettyä sitä yllä. Tunnilla ollaan laulettu tähän mennessä Nigtwishia (Everdream, Wish I Had an Angel, Higher Than Hope ja Nemo) sillä se soveltuu äänialalleni, ja siitä oli luonnollista aloittaa, koska olen kuunnellut sitä niin paljon. Ja minulla nyt sattui olemaan se nuottikirja. Se, että olen kuunnellut - ja laulellut - Nightwishia jo vuosia saattaa kuitenkin olla vain huono juttu, sillä olen huomaamattani ehtinyt kehittää niihin kappaleisiin jonkinlaisia maneereja. Viime tunnilla kokeiltiin ohimennen Kuolema tekee taiteilijan -kappaletta, ja se tuntui menevän aika hyvin! Johtuiko se sitten siitä, että kappale oli suomenkielinen, vai siitä etten kyseista kipaletta ole kovastikaan luritellut, sillä se ei kuulu suosikkeihini, en osaa sanoa. Uusiksi kappaleiksi olen valinnut tunneille You Raise Me Up (Josh Groban/Westlife), Memories (Cats) ja Music Of The Night (Phantom Of The Opera). Valitettavasti mikään niistä ei ole suomenkielinen. :P

Onko teillä mitään ehdotuksia hyviksi laulukappaleiksi? Kaikki yllämainitut antavat ehkä jotain osviittaa millaisia kappaleita tykkään laulaa ja että äänialani on siis sopraano. Facebookissa sain joitakin ehdotuksia, hyviäkin (kuten Adelen Rolling in the Deep) mutta ne eivät ehkä ole minun äänialalleni kaikista parhaimpia. Ajattelin jossain vaiheessa laittaa näytteen tänne blogiinkin, mitäs tykkäisitte?  :)

Mortianna G piipahtaa taas

Huomenta, iltaa ja hyvää päivää! Mortianna on yhä hengissä. Nyt voitte huokaista helpotuksesta ja nukkua yönne rauhassa. 

Tässä vaiheessa pitää aina pahoitella, ettei ole postannut blogiin. Pahoitteluni. Vaikka epäilen, ettette ole edes tajunneet hiljaisuuttani. Itse en ainakaan tajua, että jonkin seuraamani blogin kirjoittaja on ollut hiljaa, ennen kuin hän kirjoittaa taas ja pahoittelee.

Sitten pitää kertoa miksi on ollut hiljaa. No minäpä kerron. Olen ollut kamalan kiireinen, mutta sitten toisaalta taas, en ole tehnyt mitään sellaista, mistä olisin keksinyt aihetta blogiin. Esimerkiksi kaverien synttärijuhlat ovat yksityisiä tapahtumia, ei niitä tarvitse välttämättä täällä kailotella. Sen verran voin kertoa, että Sailalle (tankoilija myöskin) tuunasin persoonallisen korurasian. Maalasin rasian vaaleanpunaiseksi, ja kanteen tein kuvan kaverini suosikkiliikkeestä, ballerinasta. Lisäksi koristelin sen glitterillä - tankoilijat, kuten taitoluistelijatkaan, eivät voi vastustaa pientä blingiä!

 Olen käynyt päivisin töissä, arki-iltaisin minulla on jokapäivä puuhaa. Kerroinko että olen alkanut - vihdoin, vuosien haaveilun jälkeen - käydä laulutunneilla! Ihanaa! Tankoilen myös ahkerasti, olen saanut taas oppilaankin. Oppilas käy kolmesti viikossa, joten minulla ei ainakaan tule tekemisen puutetta! :) 

Jos ei saa vedettyä leukoja, leuanvetotangossa voi tehä kaikkea muuta hauskaa!

Lempiliikkeeni, aysha. 

Olen taas käynyt kuvauksissa, kuvia ilmestyy FB-sivulleni sitten kun niitä saan. Viimeisimmät kauhukuvat, joita en ole täällä esitellytkään, ovat siellä jo. Ovat aika hienoja, itse olen tyytyväinen! Mortiannan sai sukunimenkin, enää en ole pelkkä Mortianna, vaan Mortianna Graves!

Leipasin juuri mutakakun, josta tuli kuivakakkua. Ajattelinkin, että on liian hyvää ollakseen totta, jos niin helpolla reseptillä tulisi niin hyvä kakku. Mutta leipomisharrastukseni on silti yhä voimissaan! :) 

Kuiva mutakakku on sitten kurakakku? Rapakakku? Hiekkakakku?

Liikuntakatsaus

Liikunnan saralla on tapahtunut muutoksia!

Rullaluistelun kanssa oli alusta saakka paljon epäonnea: 1) Vasen luistin hankasi rakkulan joka kerta, 2) rullien väliin meni niin paljon hiekkaa, ettei niillä voinut luistella ennen huoltoa, 3) en voinut huoltaa niitä ennen kun sain toisen kuutiokulma-avainen, 4) huollon yhteydessä huomasin että yksi rulla oli hankautunut "karmia" vasten rikki, 5) tilasin uuden rullan mutta se ei sopinut. Huoltaessamme rullia totesin jo, että tämä laji vaatii kyllä erityisen paljon vaivannäköä, ja että jos tämänkään jälkeen tästä ei tule mitään, luovutan. Rullaluistelu on tosi kivaa, mutta se ottaa niin paljon verraten siihen mitä se antaa, joten saavat minun luistimeni pysyäkin telakalla.

Mä en ymmärrä mitä tässä on tapahtunut...

Viimeinen rulla on liian leveä ja hankaa kiinni! Mä oisin voinu vaikka vannoa ettei se ollut semmoinen kun ostin sen. Mitä ihmettä on voinut tapahtua? 

Kun joka tapauksessa käyn kävelemässä, päätin toteuttaa ajatuksen, jota olen pyöritellyt jo viime talvesta asti, ja ostin kävelysauvat. Neliraajaliikunta on kuitenkin tehokkaampaa kuin vain kahdella raajalla toteutettu, joten miksi ei. Tuulipukua minulla ei vielä ole. ;)

Mainitsin jo viime katsauksessa aloittaneeni uudessa työpaikassa, ja siitä johtuvan stressin takia en paljon jaksanut kävelemässä käydä pariin viikkoon. Nyt olen siitä jo hieman toipunut. Noin viikon verran olin juuri kipeänä, enkä sinä aikana liikkunut. Olen vieläkin vähän, yskää pukkaa, nenä vuotaa ja ääni kähisee.

Tankoilun saralla ei ole mitään kummoista. Tällä viikolla minä olin kipeä, edellisellä viikolla Laura, joten siihen on tullut vähän taukoa.

Kirputtaa

Kirin vähän kiinni ja niputan kolme asiaa samaan postaukseen: Liikuntakatsaus, kirpparireissu ja viimeisin kuvussessio!

Olen kävellyt ja tankoillut kuulaisesti heinäkuussakin! Lisäksi treenijanalla näkyy violetteja rullistelupalluroita, kuten huomaatte. Rullaluistelussa ikävää on se, että vasen luistin hankaa jalkani sisäsyrjään vesikellon joka kerta. Nyt tosin rulliksetkin on telakalla, koska rullat olivat niin paskaiset, että ne on pakko putsata, mutten saa rullia auki vain yhdellä kulma-avaimella. Eipä viimepäivinä ole liikunta muutenkaan maistunut, sillä aloitin uudessa työpaikassa, ja ennen kuin saan asiat siellä sujumaan, en ole jaksanut tehdä mitään muuta. Mutta huomenna taas tankoillaan! 

Onko tuo joku mun rullaluistelutoppi kun se on mulla aina päällä... 

Tässä nyt vielä tämä mun ylpeys, aysha. 

Se liikunnasta.

Kävin myymässä rock-kirppiksellä tavaraa, ja kokemus oli mukava. Harmi vaan, että kävijöitä ei ollut  ihan hirveästi, joten kaupankäyntikään ei ollut ihan päätähuimaavaa. Pääsin kuitenkin joistain tavaroista eroon, ja menen varmasti seuraavallakin kerralla myymään! Seuraavan kerran on huhuttu olevan PRKL Clubilla, ajan tasalla pysytte täällä.

Minun myyntipöytäni

Käytiin taas Ketun kanssa kuvailemassa mun viimeisenä lomapäivänä. Käytiin pyörimässä Vanhassa Porvoossa ilta-auringossa. Kuvista tuli taas hienoja. Kun oltiin lähdössä, meidän (siis Ketun) pysäköidun auton alle parkkeerasi kissa. Houkuteltiin se pois sieltä ja kävi ilmi että kisuli oli ei vain erittäin hellyydenkipeä, mutta myös likainen ja laiha. Ja täynnä kirppuja... Koko loppuillan oltiin ihan paranoideja että kutiseeko se pää nyt, levisikö ne kirput meihinkin, mutta selvittiin säikähdyksellä. Säälitti vaan todella paljon jättää se ihana söpsykkä kulkukissa sinne aivan yksin. :(

Kuvat: Tuula Ylikorpi

Ready to roll!

Ostin melko lyhyellä harkinta-ajalla rullaluistimet! On kiva saada vähän vaihtelua kävelylenkkeilyyn, ja tuumasin että rullailu olisi minulle hyvä laji. Niin pöljä en ollut, että olisin upouusiin ja kalliisiin rulliksiin rahani sijoittanut, sillä en voi tietää kestääkö laji uutuudenviehätyksen hiipumisen. Sen sijaan ostin luistimet parilla kympillä käytettynä, tosin suojavarusteet piti hakea kaupasta. 

Olen rullaluistellut aiemminkin. Ala-asteella, ehkä noin kymmenen vanhana kinusin rulliksia, ja onnekkaana sain tädiltäni tämän vanhat. Suhailin menemään kavereiden tai äitin kanssa, toinen pyörällä, minä rulliksilla. Silloin pentuna suhaillessani en muista jostain syystä hetkeäkään stressanneeni sitä miten helvetissä minun pitäisi niillä pysähtyä! Siis herra jeesus! Mäessä - oikeastaan en tarvitse edes mäkeä, riittää että tie viettää pikkiriikkisen alaspäin - ei niistä jarrupaloista ole hittoakaan hyötyä! Hipsutusvauhdissa harjotellessani  sain jotenkin tasapainoiltua jarrun pohjaan. Silloinkin kurssi kääntyi sivuun ja tasapaino kärsi. Jos vauhtia on kävelyvauhdin verran, tai jopa - herramunjee! - hölköttelyn verran, tärisyttää asfaltti jalkojani niin, etten enää lainkaan tunne niitä, saati että pystyisin hallitsemaan niitä sen vertaa että voisin yrittää jarruttaa. Etenkin kun tasapainossa pysyminen on muutenkin vähän arpapeliä.

Miten niillä pitäisi pysähtyä?! Vai pitääkö vain hyväksyä se, että niillä ei pysähdytä, ja toivoa vaan ettei törmää kehenkään? Olen selkeästi tullut vanhaksi kun mietin näitä juttuja.

No, ainakin mun suojavarusteet on makeet!

Liikuntakatsaus

Ohhoh, olen jäljessä liikauntakatsauksistani. Nytkin olen kohta lähdössä treenaamaan tankoilua, mutta hoidan tämän nyt pois päiväjärjestyksestä! 

Kesäkuussa tahtini hieman taas hidastui, mutta ei missään nimessä uupunut. Aina en ole ehtinyt tai jaksanut käydä lenkillä kun on ollut muuta puuhaa... ;)  Kävin kävelyillä ja tankoilin yhteensä 3-4 kertaa viikossa. Näiden lisäksi venyttelin ja tein kyykkyjä.

Ostin eilen vihdoinkin henkilövaa'an itselleni, ja tänään aamupaino näytti 65kg. Tähän väliin voin vielä mainita, että olen muistaakseni 172 cm pitkä.

Edit.
Liitän tähän samaan postaukseen vielä pari kuvaa rakkaimmasta vihollisestani ayshasta. Ja nyt puhutaan siis tankoilusta. Tänään oli tosi hyvä tankoilupäivä, pitoa löytyi kuin liimatehtaalta ja aysha oli tukeva!

Liikuntakatsaus

Kuopasta on noustu! Olen löytäny liikuntainnon uudestaan! 

Intoa löytyy nyt kuin pienestä kylästä, ja lenkillä käyn taas oikeastaan joka päivä, ainakin joka arkipäivä! Tai siis -ilta... -yö. Tangolla pyörin treenikaverini Lauran kanssa kerran viikossa, ja sen lisäksi olen yrittänyt löytää vielä yhden päivän itsenäiseen tankoiluun. Treenin jälkeen venyttelen joka kerta, ainakin jalkoja. Kaiken tämän kukkuraksi olen alkanut tehdä vähän kyykkyjä jotta saisin vähän lihasta reisiin ja peppuun.

Tangolla on pitkästä aikaa tapahtunut edistystä! Olen kokeillu muutamaa uutta liikettä sekä alan jo pikkuhiljaa selättää vanhan arkkiviholliseni ayshan! Ayshaa kokeilin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, ja siitä lähtien olen yrittänyt sitä saada onnistumaan. Viime viikolla sain sen onnistumaan, ensimmäistä kertaa, ilman tukea, kokonaiset kolme sekuntia! Hurraa!

Remy Martin -footlock

Brass monkey ensimmäistä kertaa ilman käsiä

Tämän nimeä en tiedäkään...

Aysha, vihdoin ja viimein! Laura kurkistaa hilpeänä mun pakaroiden välistä.

Liikuntakatsaus

Toukokuuta taivalletaan jo kuudetta päivää, ja niin siis on taas aika kurkistaa Heiaheian treenilokiin, mitä sieltä löytyykään?

Lupasin teille nousta siitä kuopasta, johon olin maaliskuussa vajonnut. No, ryminällä täältä kuopasta ei olla tultu, vaan hitaasti mönkien. On sekin parempaa, kuin ei mitään, ja voin paljastaa teille, että nyt minulla on paljon parempi ja energisempi olo, jopa tankoilun suhteen, joten ehkä saan itseni taas liikkeelle!

Kuopan pohjalla löhöily alkaa valitettavasti näkyä persuksen alueellakin. Hehheh. Pitää vähän tsempata itseään taas.

Todiste siitä että ollaan tangon kanssa taas puheväleissä

Liikuntakatsaus

Miltä näyttääkään kolmas kuukausi liikunnan aloittamisesta? Heiaheian treenilokia ei tarvitse kauaa tulkita, että tajuaa sen olleen täysi pettymys. 

Mitä ihmettä tapahtui?
Jotain henkistä uupumusta, ei-vittu-kiinnosta-asennetta, ja muita henkilökohtaisia asioita.

Jaan tämän nolostuttavan tuloksen teidän kanssanne kuitenkin vakuuttaakseni, että nousen tästä kuopasta vielä! En jätä päivittämättä sen takia, etten kehtaa myöntää että en sitten jaksanutkaan, ja toivo että unohtaisitte koko liikuntaharrastukseni. Jaan teille nyt myös tämän epäonnistumiseni, mutta seuraavassa liikuntakatsauksessa saatte nähdä enemmän noita värikkäitä palluroita!

Liikuntakatsaus

Olin jo tunnustamassa teille itkien kuinka olen repsahtanut ja lipsunut liikuntaharrastuksestani, mutta lähemmin tarkastellessa olen ollut jopa reippaampi kuin enismmäisen kuukauden aikana! Tuntuu, että olen löytänyt paljon muutakin tekemistä, kuin pelkkää lenkkeilyä! Venyttelyssä myönnän kyllä lipsuneeni ja pahasti. 

Alunperin tarkoituksenani lenkkeilyn aloittaessani oli hoikistumisen ja kunnon ylläpitämisen lisäksi myös se, että saisin jotain puuhaa iltaisin. Usein nimittäin iltani menivät pelkkään Facebookin tuijotteluun ja peukaloiden pyörittelyyn. Lenkkeilyllä on saanut hyvää rutiinia iltoihin. Noin kuukausi sitten löysin kuitenkin Wowin uudestaan... Ja se on ollut kyllä kova kilpailija lenkkeilylle! Täytyy myöntää että muutama lenkki on jäänyt tekemättä siksi etten ole saanut lopetettua pelaamista ajoissa.

Kolme viikkoa sitten saapui Daisy luokseni, ja sen kanssa tuli tietysti lenkkeiltyä. Niinkuin kuvasta huomaa, "kävely" vaihtui "koiran ulkoiluttamiseksi".  Ja lenkkejähän tehtiin tietysti joka päivä ja useasti, mutta vain pisimmät lenkit merkitsin Heiaheiaan. 10-15 minuutin pissatuksia ei ole mielestäni tarpeen kirjata ylös. Kolme viikkoa sitten venyttelin myös viimeksi - jestas sentään. Daisy vissiin antoi niin paljon muuta puuhaa minulle, että nipistin aikaa sitten venyttelystä.

Tankoilukin vilahtaa pari kertaa kuukauden treenilokissa! Kerran kuussa -tahti näköjään pitää!

Liikuntakatsaus

Kolmen päivän päästä on kulunut kuukausi, kun päätin aloittaa liikunnan. Päätin keskittyä tankoiluun ja aloittaa kävelylenkkeilyn. Nyt teen pienen välikatsastuksen, miten on mennyt. Uskoitteko te silloin, että päätökseni pitää? 

Päätökseni on kuin onkin pitänyt! Olen käynyt aina töiden jälkeen kävelyillä. Aloitin puolesta tunnista, nostin neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin, ja lopulta tuntiin. Tarkoitukseni oli lenkkeillä viisi kertaa viikossa, mutta en ole näin heti alkuun pitänyt aivan niin tiivistä tahtia. Avainasia tässä, että jaksan käydä kävelyillä on se, että se tuntuu hyvältä. Mihinkään ei satu, eikä mikään tunnu pahalta. Tunnin lenkillä jaloissa alkaa selvästi tuntua, mutta liikunta jättää hyvän maun suuhun, jonka ansiosta jaksaa lähteä taas seuraavana päivänä uudestaan.

Kävelyn jälkeen jalkojen lihakset ovat lämpimät, ja silloin niitä on hyvä venytellä. Monella urheilijalla ei maltti meinaa riittää venyttelyyn, mutta minusta venyttely on ihanaa! Mikään ei ole parempaa, kuin hyvän treenin tai reippaan, pitkän kävelylenkin jälkeen istua alas venyttelemään ja tuntea kuinka lihakset venyvät rentoutuessaan. Olen venytellyt eniten jalkoja, sillä jalkalihaksethan kävelemällä eniten lämpenevätkin. Spagaatissa olen päässyt jo hitusen alemmas!

Kuvakaappaus Heiaheian treenilokistani.

Spagaatti tällä hetkellä.

Yksi asia, missä en ole pysynyt tavoitteessani, on tankoilu. En ole tankoillut kuin pari kertaa, ja nekin alkukuusta. Olen kyllä yrittänyt, mutta en vain ole vieläkään löytänyt motivaatiota. Mahdollisesti ilmojen lämmetessä, kun tolppakaan ei ole enää niin kylmä, kokeilen taas. En ole myöskään saanut sovitettua aikoja yhteen treenikavereitteni kanssa, ja se on minulle iso miinus.

Tämä ei ole uudenvuodenlupaus

En ollut tyytyväinen viime kuvaussession satoon, tai oikeammin sanottuna, sain pienen reality checkin miltä vartaloni näyttää. Niinpä päätin ruveta liikkumaan enemmän. 

Kuusi päivää uudesta vuodesta on tarpeeksi kaukana vuodenvaihteesta, joten tämä ei ole yksi niistä kuluneista uudenvuodenlupauksista, jotka eivät tule toteutumaan. En tosin siltikään tiedä, kuinka kauan jaksan pitää tätä uutta tapaani yllä, mutta minua motivoi ainakin se, etten ole kuitenkaan ylipainoinen, eli minulla on realistiset mahdollisuudet nähdä ja tuntea tuloksia melko pienellä vaivalla. Treenin ei siis tarvitse olla mitenkään tapporankkaa.

Pari postausta aiemmin lupasin itselleni aloittaa tankoilun taas uudestaan tänä vuonna. Viimeksi olen ollut aktiivinen tangolla viime maaliskuussa, ja sen jälkeen on ollut useiden kuukausien taukoja niin, etten ole koskenutkaan tankoon. Syy, miksi en ole jatkanut aiemmin, on se, että kuntoni on nyt niin rapistunut, että parin pyörähdyksen tai invertin jälkeen minulle tulee paha olo. Syy, miksi intoni alunperin lopahti oli mm. se, etten enää tuntenut edistyväni mitenkään. Olen ollut jumissa samoissa liikkeissä, ja uusien liikkeiden opettelu ei tuota juurikaan tulosta (esim. aysha, jota olen tavoitellut... 2 - 2 ja ½ vuotta). Tuntuu että kaikki muut ovat paljon parempia, enkä minä koskaan tule yltämään sille tasolle.

Toinen liikunnan muoto jota alan harrastaa, on kävely. Ihan vaan tepastelu. Kävely auttaa ainakin minua hoikistumaan, etenkin ongelma-alueeltani, lantio-peppu-reisi-kohdasta. Taannoin kävelin aina kouluun, ja koulusta kotiin ja matkaa kertyi 5 km/päivä. Olin silloin hoikemmassa kunnossa kuin ikinä ennen.

Loppuupahan tämä itsesääli, kun saan jotain tekemistä itselleni, enkä istu ihan koko päivää koneella vikisemässä, kuinka olen ruma ja läski ja yksinäinen. :D

Spagaatti ei ole tämän kauempana näin pitkän tauon jälkeen. Pahoittelut surkeasta kuvasta. 

Spagetti parhaimmillaan, melko tasan vuosi sitten.