Comeback

Howdy! Ajattelin että voisi olla sopiva aika tehdä pieni comeback blogiin. Se, katoanko sen jälkeen yhtä nopeasti kuin tulinkin, jää nähtäväksi. Olkoon tämä nyt pieni summaus mitä Mortiannalle nykyään kuuluu! 

Aloin keväällä ajamaan prätkäkorttia, mutta se jäi tauolle kun vedin kumoon ja mursin solisluuni. Sitä parantelin yhteensä kaksi kuukautta, ennen kuin se oli kokonaan luutunut. Murtunut solisluu oli yllättävän kivuton, mutta eläminen sen kanssa oli saakelin hankalaa. Ihan perusjutut rintsikoiden riisumisesta juuston höyläämiseen ja turvavyön kiinnilaittoon eivät onnistuneet ilman apuja. 

Sairasloma tarkoitti myös taukoa jumppaamisesta.  Kerroin aloittaneeni tammikuussa Body Combatin, ja jatkoin sitä kuuliaisesti koko kevään, ja nyt olen taas back in business! Kevään aikana aloitin myös kuntonyrkkeilyn, joka vei heti mennessään. Nyt syksyllä lukujärjestykseeni on tullut myös kunto-thai. Siinä onkin minulle puuhaa riittämiin näinä päivinä.

Keväällä, kun kaikki luut oli vielä ehjiä.

Mitä sitten tein kesällä, kun en töissä enkä jumpassa käynyt? No, kahdesti kävin katsomassa H.E.A.T:ia, molemmat kerrat Ruotsissa. Ensimmäinen reissu oli  hyvin extempore,  varasin torstaina laivamatkat ja hostellin, lauantaina lähdin matkaan, sunnuntaina oli Hard Rock Cafen järjestämä ilmaiskeikka. Toinen oli pitkään suunniteltu festarireissu Väsbyhyn. Molemmilla reissuilla hihaan tarttui taas uusia kavereita, siitä onkin tullut selkeästi jonkinnäköinen traditio!

Tukholma kuninkaan linnalta katsottuna.

Eric ja Erik, takana Jona ja Crash Hard Rock Cafen synttärijuhlassa Kungsträdgårdenissa.

 

Sain Crashiltä ja Jonalta nimmarit. Kuvan otti Kristian Reuter.

Arvatkaa kerran kenen kädet. (Kuva: Mats Vassfjord)

Teippasin autoni, se meni hitsauksen jälkeen katsastuksesta läpi, kävin Linnanamäellä ja Helsinki Pridessä. Kuvasimme myös uutta Prioni-elokuvaa (samalta tuotantoryhmältä kuin Niina-lyhäri).

Mun Highway Star. ♥

Daisy on vihdoinkin saanut pentuja! Viisi mustaa pikkupötkylää, 2 tyttöä, 3 poikaa!

Asukuvia minulla ei ole teille kamalasti näyttää, sillä vaikka olenkin viimeaikoina ostanut uusia vaatteita, mutta en pääse käyttämään niitä missään sillä minulla on silti useinmiten ylläni duunivaatteet tai jumppakamat.

Malleilun saralla on ollut todella hiljaista, osittain solisluuni, osittain yleisen motivaatiohukan takia. Minusta kuitenkin tehtiin haastattelu tsekkiläiseen metallilehteen Fakkeriin! Haastattelu on englanniksi luettavissa täältä.

Ja viimeiseksi säästin jymyuutisen: olen alkanut taas ratsastaa! Siskoni alkoi pitää minulle tunteja omalla hevosellaan ja viikko sitten kävin hevosen selässä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen! Ja olen ihan pirun innoissani tästä, minulla on kamalan hyvä fiilis, enkä ollut tajunnutkaan miten paljon olen ikävöinyt hevosia! Luulin olleeni jo vähän vieraantunut niistä, mutta Bettinan kanssa puuhastelu ja ratsastelu tuntuu tosi luonnolliselta (vaikka istuntani on aivan surkea)!

Kuva MBN.

Niina – palkkionmetsästäjä

Kevät on tuonut tullessaan äksöniä  kameran edessä näyttelemisen saralla! Vaikka keväälle buukattu musiikkivideoprojekti menikin valitettavasti toistaiseksi jäihin, viime vuoden puolella sovittu lyhytelokuva toteutuu hyvää vauhtia. Pääsen pitämään hauskaa ja näyttämään kynsiäni lempisektorillani!

Jukka Niemisen ohjaama indie-splatter-action-lyhytelokuva on humoristinen mutta väkivaltainen kertomus sadistisesta "headhunter"-naisesta, ja kantaa nimeä Niina- palkkionmetsästäjä. Elokuvassa olennaista on väkivalta, veri ja tekemisen into, ei niinkään lavasteet ja ympäristön autenttisuus. Tämä elokuva on myösensimmäinen pätkä, jossa todella pääsen näkemään itseni valkokankaalla. Kuten monet tietävät, olen näytellyt myös eräässä kokopitkässä elokuvassa, mutta se on kokenut paljon takaiskuja jälkieditissä ja niinpä synnytys on ollut kovin pitkä ja vaivalloinen (odotamme yhä).

Kuvauspäiviä oli yhteensä kolme. Ensimmäinen oli viime lauantaina Tamperella Haiharan kartanolla. Koska paikalla piti olla jo yhdeksän aikoihin, oli herättävä puoli kuudelta jotta ehdin poimia kyytiin pari matkalaista ja ajaa perille. Ekana kuvauspäivänä purkitimme eniten kohtauksia, mm. kaikki sisäkohtaukset. Sain myös hyviä puheenaiheita seuraavalle maanantaille töihin, kuten kivesten murskaaminen.

Eilen oli toinen kuvauspäivä, ja tänään viimeinen. Eilen oli ihana sää (näyttelijän kannalta, kuvan kannalta aurigonpaiste ei ole paras), mutta tänään sataa, ja odotan kauhulla kuinka jäässä tulemme olemaan.

Loppuun vielä lyhärin traileri, nauttikaa!
(Voin sanoa että katsoin tämän monta kertaa, ja nauroin joka kerralla!)

Beauty is a state of mind

Seuraan Facebookissa monia vaihtoehtoismalleja, ja news feediini tulee jatkuvasti paljon malleiluun liittyviä postauksia. Erityisesti viime päivinä erityisesti silmiini on sattunut muutama ylipainoa, tai ehkä pikemminkin muodokkuutta korostava postaus. Yhdessä oli kuva plus koon mallista, ja liitteenä pitkä vastine jonkin kuntosalin seinällä olleeseen posteriin "This summer, do you want to be a mermaid or a whale?" Vastine oli nokkela, todeten että valaat ovat hienoja olentoja, kun taas merenneitoja ei ole edes olemassa. Toisessa postauksessa oli upea kuva todella kurvikkaasta naisesta, ja kuvan päälle kirjoitettu teksti "I've got 99 problems but my curves ain't one." Kuvatekstissä vielä heräteltiin ihmisiä kertomaan miksi heidän kurvinsa eivät ole ongelma. Aiemmin silmiini on myös sattunut kuva, jossa todetaan että oikeilla naisilla on kurveja, sillä vain koirat kaluavat luita.

Olen miettinyt, miksi isokokoisten ihmisten tai mallien on julkaistava kuvansa saatetekstien kera. Jos kuvassa on upea ja kaunis, vaikkakin isokokoinen nainen, eikö kuvan voi vaan antaa puhua puolestaan? Onko se puolustuskeino, että kuvan yhteydessä on painotettava, että kuvassa on kurvikas nainen, joka on kaiken lisäksi vielä kauniskin? Onnistunut otos on onnistunut otos, ja se pitäisi voida jakaa ehdoitta, sillä kauneutta on niin monenlaista, niinkuin on siitä nauttijoitakin.

Kaikista kamalinta on lukea "vain koirat kaluavat luita" -tyyppisisä kommentteja, jossa poljetaan alas laihoja ihmisiä. Se ei mielestäni kerro ylpeydesta omia kurveja kohtaan, vaan itseinhosta ja epävarmuudesta, kuten halveksunta toisenlaisia ihmisiä kohtaan yleensäkin. 

Olen sitä mieltä että kauneus lähtee korvien välistä. Se on mielentila. 

Itse en ole pluskokoinen, vaan ihan normaali, keskiverto. Tunnen itseni hoikaksi tai paisuneeksi sitä mukaa miten nyt olen sattunut viimeaikoina syömään - vaakalukemat heittelevät yleensä melko vähän. Eniten vaikuttaa kuitenkin oma ajattelutapa. Viime viikolla katselin vanhoja kuviani, mm. selfieitä ja asukuvia, ja näin jälkikäteen oli pakko todeta että näytinpä niissä todella nätiltä. Todennäköisesti kuvien ottohetkellä ajattelin silti toisin. Viime kuvauksia edeltävällä viikolla vedin taas suklaata niin kuin henkeni riippuisi siitä (olen addikti, olen puhunut siitä ennenkin). Silti kuvauksissa en ollut uskoa peilikuvaani, sillä yllätyin siitä miten hyvältä näytin. Miksi? Koska tunnen itseni onnelliseksi. 

 © Ossi Lehtonen

Koska olen onnellinen, toivon että kaikki muutkin olisivat. En tosin tiedä kuinka kauan tämä tunne kestää, mutta en jaksa ottaa siitä stressiä. Kesä on tulossa ja tälläkin hetkellä aurinko paistaa. 

Ja olen vieläkin aivan pilvessä H.E.A.T:istä. ♥ 

Vuosi paketissa

Vuosi lähenee taas loppuaan ja on taas kuluneen vuoden niputtamisen aika. Mitä kaikkea on tullut tehtyä vuonna 2014? Pääsinkö asettamiini tavoitteisiin? Ja mitä toivon ensivuodelta?

Viime vuoden lopulla asetin itselleni tavoitteita tai toiveita, joita haluan saada aikaiseksi vuonna 2014. Ne kuuluivat näin:

Vuonna 2014 aion:
• Löytää unelmieni miehen: komean ja pitkätukkaisen! ;)
Krhm. Jaahas, vai että tämmöinen tavoite minulla oli listan kärjessä. Toistaiseksi olen vielä kuitenkin sinkku. ;)

• Jatkaa taas kuvauksia
Kuvauksissa olen käynyt ahkerasti koko vuoden! Meillä oli muiden mallien kanssa pari kuvauspajaa tänä vuonna (jotka olivat superkivoja) ja niissä olin uusienkin kuvaajien linssien edessä. Lisäksi sessioin vihdoin erään kanssa, jonka kanssa oli ollut puhetta jo ehkä vuosi aiemmin. Muuten sessioin melko lailla ennestään tuttujen, ja hyväksi havaittujen kanssa!

• Käydä ratsastamassa!
Tämä lipsahti ohi! :( Kävin kyllä kerran heppailemassa ja paijaamassa siskoni hevosta, mutta en ratsastanut. Se on vielä nuori ja vasta ratsu-uransa alussa. Olen kyllä käynyt katselemassa tässä lähelläni asustelevia hevosia.

• Toivoisin löytäväni taas yhden uuden ihmisen, josta tulisi Ystävä
Löydetty! Kaksikin! Mutta erityisesti yhden josta on tullut paras kaverini!

• Jatkaa laulutunteja, ja ehkä jos saan varmuutta ja taitoa lisää, voisin etsiä itselleni jonkinlaista bändiprojektia
Tämä on käynyt mielessäni, mutta intoa ei ole ollut palata laulutunneille. Liikaa muutakin tekemistä ollut. Luulen että lykkään tätä tavoitetta, mutta en suinkaan unohda.

• Käydä hammaslääkärissä. Yksityisellä. En taatusti uskaltaudu kunnalliselle...
Check! Legot kunnossa! Tai ainakin niin kuvittelin. Pari viikkoa lekurissa käynnin jälkeen hampaita alkoi vihloa ihan uusista paikoista. En tiedä kuinka hyvin sitten paikkasivat. Mutta käytin myös Masu-kissani hammaslääkärissä, ja sille tehtiinkin sitten melkoisen Hurja remontti.

• Vihdoin saada sen spagaatin, tosin minulta taitaa puuttua siihen tarvittava pitkäjänteisyys. Se syksyllä aloitettu spaguhaaste meni mönkään, koska jaksoin venytellä kuukauden.
Tätä tavoitetta en tainnut missään vaiheessa ottaa edes tosissani. :( Hups!

• En aio vaihtaa työpaikkaa
No en vaihtanut. Työpaikkani on pysynyt samana, tosin firma, jolle teen töitä, vaihtui. Tämä oli minun tahdostani riippumaton seikka.

Noh, suunnilleen puolet tavoitteista toteutettu. Onneksi en vastaa näistä muille kuin itselleni, enkä viitsi olla turhan ankara. ;) 
Yllämainittujen lisäksi vuonna 2014 on tapahtunut mm. seuraavaa: 

♦ Ostin auton! Ikioman pikkukopperon. Micran, johon olen niin rakastunut, kuin peltipurkkiin vaan voi olla. Peltipurkkiin, joka edustaa minulle vapautta ja itsenäisyyttä, sillä pääsen sillä minne vaan, milloin vaan, kenestäkään riippumatta.

Pieni suuri Micrafter ♥

♦ Leikkasin hiukseni lyhyiksi! Ensimmäistä kertaa sitten lapsuusiän, minulla on lyhyet hiukset.Olen aina ollut pitkätukkainen ja se on ollut tiivis osa identiteettiäni. Hiusten leikkaaminen on ollut myös symbolinen ele: Aika leikata menneisyys, ikävät muistot ja "vahna minä" irti, ja aloittaa uudistuneena. Se on tehnyt hyvää itsevarmuudelleni!

Ennen..

...ja jälkeen!

♦ Löysin H.E.A.T:in, ja kävin katsomassa sitä Kuopio Rockissa, ja vietin elämäni parhaan syntymäpäivän.

Erik Grönwall, my future husband! 

♦ Tunsin pitkästä aikaa olevani onnellinen! Tähän ei muuta lisättävää! ^_^

♦ Olin ensimmäistä kertaa moottoripyöräajelulla! Rakastan prätkiä, mutta en vielä viime kesään mennessä ollut kertaakaan päässyt ajelulle sellaisella. Onneksi tutustuin uuteen ystävään joka korjasi asian!

♦ Palasin tankotunneille. Ja huomasin että niistä saa ihan uutta treenimotivaatiota. Vielä, kun saisin tunneille kaverin käymään kanssani...!

♦ Kävin Masun kanssa ensimmäistä kertaa ulkona valjaissa! En olisi uskonut näkeväni sitä päivää, sillä Masu on todella arka ja vierastaa kaikkea uutta.

♦ En tiedä pitäisikö minun kirjoittaa tätä tänne, sillä jos julkistan sen nyt, pelkään että kaikki meneekin sitten ihan mönkään... mutta Daisy on toivottavasti muuttanut luokseni jäädäkseen! Mikäli Masun kanssa asiat sujuvat hyvin, en taida palauttaa Daisya ollenkaan! ^_^

Siinä muutama vuoden kohokohta, joiden jälkeen on hyvä asettaa tavoitteet ensi vuodelle.
Vuonna 2015 minä:

♦ Menen katsomaan H.E.A.T:ia, ja yritän saada nimikirjoituksen Ericin piirustukseen (lippu on jo hommattuna).
♦ Ajan prätkäkortin! Tämä on minun pyhä tavoitteeni ensi keväälle, ja olen haaveillut siinä niin pitkään, että nyt olen päättänyt sen unelmani toteuttaa!
♦ Ostan oman pärrän. Jonkun halvan, jolla voin harjoitella ajamista ja pitää yllä ajotaitoa, kunnes minulla on varaa ostaa joku hienompi ja isompi ja vähemmän kolhittava.
♦ Koetan olla pääsemättä hengestäni sillä ajaessani.
♦ Aion leikata huiksiani vielä vähän lisää!
♦ Teippaan Micrafteriani, kunhan lumet sulavat.
♦ Aion nyt varmasti käydä ratsastamassa!
♦ En aio ainakaan hirveästi lihoa...

Pärräkortti kiiltää silmissä niin kirkkaana, että en aseta ensivuodelle tuon enempää tavoitteita. En halua minkään vievän huomiotani pois siitä. Toki aion pitää itseni aktiivisena liikunnan saralla, mutta sen suhteen ei ole mitään konkreettisia tavoitteita.

Ensi vuoteen! 

Pari shottia ja menoks!

Mortiannalle kuuluu hyvää! Etenkin Mortianna Gravesin Facebook-sivulle kuuluu hyvää. 

Liityin parin Facebookin malliryhmään, ja sitä kautta sivulleni on tullut hirveä ryntäys! Lisäksi vielä Nita jakoi minut omalla sivullaan. Ensin päästiin neljänsadan yli niin että humahti. Meni pari päivää, niin paukutettiin viittäsataa tykkääjää. Meni taas kolme päivää, ja huomasin, että kuudensadan rajapyykki ylittyy aivan kohta. Nukuin yön yli, ja tykkääjiä oli yli seitsemän sataa. EI PAHA. Tällä hetkellä tätä kirjoittaessani tykkääjiä on 726.

Tässä on muutama kuva viimeisimmistä sessioistani:

© Vesa Kalervo Ekholm / www.vesakalervoekholm.fi

© Ossi Lehtonen / www.ossilehtonen.com 

© Nina Saksman

© Nina Saksman

Mortianna Gravesin FB-sivuilla lisää! :)

Linssin eteen jälleen

Syksyllä päätin pitää pienen tarjoutuksellisen tauon malleiluharrastuksestani, koska jostain syystä siitä tuntui menneen maku. Koin ulkonäköpaineita ja motivaation puutetta, lisäksi uusien ihmisten (kuvaajien) tapaaminen oli minulle uuvuttavaa. Tuntui, että minulla on ideat lopussa ja kuvausten tarkoitus hukassa. Tauko teki hyvää, koska nyt olen taas aivan uudessa vireessä!

Syksyn viimeinen kuvaussessio oli noin viikkoa ennen halloweenia L5Vision-studiolla, enkä talven aikana buukannut enää uusia kuvauksia. Marraskuussa kävin yksissä kuvauksissa, jotka olin sopinut jo ennen päätöstäni jäädä "lomalle". Ne olivat hammaskeijukuvaukset Jalkasen Jukan kanssa. Seuraavan sessio oli helmikuun alussa saman kuvaajan kanssa samassa paikassa ja samalla teemalla. Tällä kertaa kyseessä oli se inhottava, ilkeä keiju, joka käy salaa kutistamassa vaatteita kaapissa. Viikko sitten otin jopa askeleen siihen suuntaan, että uskaltauduin ihan uuden kuvaajan kanssa sessioimaan! Kyseessä oli kuvaaja nimeltään Ossi Lehtonen, ja mukavaa oli.

L5Vision

Jukka Jalkanen

Jukka Jalkanen

Ossi Lehtonen

(Lisää kuvia Mortiannan fb-sivulla!) 

On kyllä todella tärkeää että kuvaajan kanssa tulee juttuun. Muuten koko touhusta katkeaa kärki, koska harrastusmalleilua tehdään vain sen tekemisen ilosta. Jos kuvaaja saa olon tuntumaan epämukavalta, ei tekemisessä ole paljoa iloa.

Sain myös käsiini (reilun puolen vuoden viiveellä) kuvat viime kesän Turunsessiostani. Mutta kuten kulunut sanonta kuuluu, parempi myöhään kun ei milloinkaan. :) Kuvat otti Arto Soini, ja olin oikein tyytyväinen niihin.

Arto Soini

Mortianna G piipahtaa taas

Huomenta, iltaa ja hyvää päivää! Mortianna on yhä hengissä. Nyt voitte huokaista helpotuksesta ja nukkua yönne rauhassa. 

Tässä vaiheessa pitää aina pahoitella, ettei ole postannut blogiin. Pahoitteluni. Vaikka epäilen, ettette ole edes tajunneet hiljaisuuttani. Itse en ainakaan tajua, että jonkin seuraamani blogin kirjoittaja on ollut hiljaa, ennen kuin hän kirjoittaa taas ja pahoittelee.

Sitten pitää kertoa miksi on ollut hiljaa. No minäpä kerron. Olen ollut kamalan kiireinen, mutta sitten toisaalta taas, en ole tehnyt mitään sellaista, mistä olisin keksinyt aihetta blogiin. Esimerkiksi kaverien synttärijuhlat ovat yksityisiä tapahtumia, ei niitä tarvitse välttämättä täällä kailotella. Sen verran voin kertoa, että Sailalle (tankoilija myöskin) tuunasin persoonallisen korurasian. Maalasin rasian vaaleanpunaiseksi, ja kanteen tein kuvan kaverini suosikkiliikkeestä, ballerinasta. Lisäksi koristelin sen glitterillä - tankoilijat, kuten taitoluistelijatkaan, eivät voi vastustaa pientä blingiä!

 Olen käynyt päivisin töissä, arki-iltaisin minulla on jokapäivä puuhaa. Kerroinko että olen alkanut - vihdoin, vuosien haaveilun jälkeen - käydä laulutunneilla! Ihanaa! Tankoilen myös ahkerasti, olen saanut taas oppilaankin. Oppilas käy kolmesti viikossa, joten minulla ei ainakaan tule tekemisen puutetta! :) 

Jos ei saa vedettyä leukoja, leuanvetotangossa voi tehä kaikkea muuta hauskaa!

Lempiliikkeeni, aysha. 

Olen taas käynyt kuvauksissa, kuvia ilmestyy FB-sivulleni sitten kun niitä saan. Viimeisimmät kauhukuvat, joita en ole täällä esitellytkään, ovat siellä jo. Ovat aika hienoja, itse olen tyytyväinen! Mortiannan sai sukunimenkin, enää en ole pelkkä Mortianna, vaan Mortianna Graves!

Leipasin juuri mutakakun, josta tuli kuivakakkua. Ajattelinkin, että on liian hyvää ollakseen totta, jos niin helpolla reseptillä tulisi niin hyvä kakku. Mutta leipomisharrastukseni on silti yhä voimissaan! :) 

Kuiva mutakakku on sitten kurakakku? Rapakakku? Hiekkakakku?

Räpsis räpsis

Kuvauksia, kuvauksia! Tässähän on ihan stara olo, kun saa juosta kuvauksista toisiin. Tovi sitten minulla oli kolmet kuvaukset viikon sisällä, lisäksi sain hyppysiini vielä Horror Shopin kansikuvatytön koekuvauksissa otetut räpsyt. 

Koekuvauksissa otetut räpsyt nimenomaan, sillä kuvat olivat hiomattomia raakaversioita, joita sain vapaasti itse muokata halutessani. Tähän väliin voisin vielä mainita, että kansikuvatytön titteli ei napsahtanut minulle, ja olin kyllä harmissani, mutta sen perusteella mitä näin, pestin saanut tyttö oli kyllä virkaansa kelvollinen!

Muokkaus on tulosta omista kuolettavan jäätävistä Photoshop-taidoistani.

Jäi kyllä ärsyttämään tuo ranteeseen jäänyt ponnari! Tosi uskottavaa!

Mainitsinkin Tornion tuulahduksia -postauksessa käyneeni sen viikonlopun sunnuntaina erään Satun kanssa kuvauksissa Lempäälässä. Kuvaajana oli Kari Vuorio, ja hänen kanssaan otettiin hänen Varjotanssija-projektiinsa lisää kuvia (omat kuvani saan myöhemmin). Kuvattiin myös vähän kaikenlaista muuta, mm. nudekuvia. Yksi jälkeenmainituista oli sellainen helmi, että se nousi yhdeksi omista lemppareistani, mutta sitä en julkaise blogissa. Sen löytää minun sivultani Facebookista, kuten paljon muutakin.

© Kari Vuorio

Keskiviikkona ystäväni Natte pyysi minut mukaansa kuvauksiin kahden kuvaajan kuvattavaksi. Toinen kuvaajista oli jo ennestään tuttu Lennart, jonka kanssa olimme kuvanneet aikaisemminkin. Tiedossa oli nyt pesukoneen pahoinpitelyä, ja homma kuulosti tosi erikoiselta ja hauskalta! Otettiin myös vähän muitakin kuvia, mutta niitä en ole vielä saanut.

Tämä kuva näyttää nyt jostain syystä tosi kummallisen harmaalta täällä bloggerissa...
© Lennart Takanen

Ja viime sunnuntaina kävin Jukka Jalkasen kanssa tosi makeilla autiotaloilla kuvaamassa. Alueella oli myös vanha autio autotalli, jonne sijoitin mielessäni heti tolpan pystyyn tankoilukuvia varten. Mutta näin kylmällä se ei tule kysymykseenkään, eikä tönö taida olla enää ensi kesänä pystyssä. Jalkasen kanssa kuvailtiin wrecking crew-/psychobilly-meininkiä. Itse tykkään kuvista, koska pääsin vihdoin pukemaan psuchobilly-tyylisiä vaatteita, eikä aina vaan kilttiä fiftari-pyhäkoulu-tyyliä. :D

Kiukulla!
© Jukka Jalkanen

Kahden viikon päästä on taas kuvaukset vanhan kunnon Janne Koivuniemen kanssa! Lähdetään pin-up -linjalle, ja odotan innolla!

Lisää kuviaa tosiaan löytyy FB-sivuiltani, jos ette kuulu jo tykkääjiin, niin nyt on korkea aika liittyä! :)

Mortianna Facebookissa

Glamour of the 20's

Kuvat: Lennart Takanen

Näistä kuvista tuli tosi makeita, etenkin kun ei ole koskaan oikeen perehtynyt 20-lukuun, enkä pukeutunut sen tyylisesti, mistä johtuen oli vaikeaa haalia kasaan teemaan sopivia vaatteita. Tuonkin paidan olen saanut kaveriltani Natelta, ja se on sellainen pissisten piletoppi, mutta lähemmin tarkasteltuna suorastaan huokuu 20-lukua! Kaulassa roikkuvat mummilta saadut aidot helmet ja käsiä lämmittävät Ebayn kautta kotiutuneet satiinihanskat.

Kirputtaa

Kirin vähän kiinni ja niputan kolme asiaa samaan postaukseen: Liikuntakatsaus, kirpparireissu ja viimeisin kuvussessio!

Olen kävellyt ja tankoillut kuulaisesti heinäkuussakin! Lisäksi treenijanalla näkyy violetteja rullistelupalluroita, kuten huomaatte. Rullaluistelussa ikävää on se, että vasen luistin hankaa jalkani sisäsyrjään vesikellon joka kerta. Nyt tosin rulliksetkin on telakalla, koska rullat olivat niin paskaiset, että ne on pakko putsata, mutten saa rullia auki vain yhdellä kulma-avaimella. Eipä viimepäivinä ole liikunta muutenkaan maistunut, sillä aloitin uudessa työpaikassa, ja ennen kuin saan asiat siellä sujumaan, en ole jaksanut tehdä mitään muuta. Mutta huomenna taas tankoillaan! 

Onko tuo joku mun rullaluistelutoppi kun se on mulla aina päällä... 

Tässä nyt vielä tämä mun ylpeys, aysha. 

Se liikunnasta.

Kävin myymässä rock-kirppiksellä tavaraa, ja kokemus oli mukava. Harmi vaan, että kävijöitä ei ollut  ihan hirveästi, joten kaupankäyntikään ei ollut ihan päätähuimaavaa. Pääsin kuitenkin joistain tavaroista eroon, ja menen varmasti seuraavallakin kerralla myymään! Seuraavan kerran on huhuttu olevan PRKL Clubilla, ajan tasalla pysytte täällä.

Minun myyntipöytäni

Käytiin taas Ketun kanssa kuvailemassa mun viimeisenä lomapäivänä. Käytiin pyörimässä Vanhassa Porvoossa ilta-auringossa. Kuvista tuli taas hienoja. Kun oltiin lähdössä, meidän (siis Ketun) pysäköidun auton alle parkkeerasi kissa. Houkuteltiin se pois sieltä ja kävi ilmi että kisuli oli ei vain erittäin hellyydenkipeä, mutta myös likainen ja laiha. Ja täynnä kirppuja... Koko loppuillan oltiin ihan paranoideja että kutiseeko se pää nyt, levisikö ne kirput meihinkin, mutta selvittiin säikähdyksellä. Säälitti vaan todella paljon jättää se ihana söpsykkä kulkukissa sinne aivan yksin. :(

Kuvat: Tuula Ylikorpi