Howdy! Ajattelin että voisi olla sopiva aika tehdä pieni comeback blogiin. Se, katoanko sen jälkeen yhtä nopeasti kuin tulinkin, jää nähtäväksi. Olkoon tämä nyt pieni summaus mitä Mortiannalle nykyään kuuluu!
Aloin keväällä ajamaan prätkäkorttia, mutta se jäi tauolle kun vedin kumoon ja mursin solisluuni. Sitä parantelin yhteensä kaksi kuukautta, ennen kuin se oli kokonaan luutunut. Murtunut solisluu oli yllättävän kivuton, mutta eläminen sen kanssa oli saakelin hankalaa. Ihan perusjutut rintsikoiden riisumisesta juuston höyläämiseen ja turvavyön kiinnilaittoon eivät onnistuneet ilman apuja.
Sairasloma tarkoitti myös taukoa jumppaamisesta. Kerroin aloittaneeni tammikuussa Body Combatin, ja jatkoin sitä kuuliaisesti koko kevään, ja nyt olen taas back in business! Kevään aikana aloitin myös kuntonyrkkeilyn, joka vei heti mennessään. Nyt syksyllä lukujärjestykseeni on tullut myös kunto-thai. Siinä onkin minulle puuhaa riittämiin näinä päivinä.
Keväällä, kun kaikki luut oli vielä ehjiä.
Mitä sitten tein kesällä, kun en töissä enkä jumpassa käynyt? No, kahdesti kävin katsomassa H.E.A.T:ia, molemmat kerrat Ruotsissa. Ensimmäinen reissu oli hyvin extempore, varasin torstaina laivamatkat ja hostellin, lauantaina lähdin matkaan, sunnuntaina oli Hard Rock Cafen järjestämä ilmaiskeikka. Toinen oli pitkään suunniteltu festarireissu Väsbyhyn. Molemmilla reissuilla hihaan tarttui taas uusia kavereita, siitä onkin tullut selkeästi jonkinnäköinen traditio!
Tukholma kuninkaan linnalta katsottuna.
Eric ja Erik, takana Jona ja Crash Hard Rock Cafen synttärijuhlassa Kungsträdgårdenissa.
Sain Crashiltä ja Jonalta nimmarit. Kuvan otti Kristian Reuter.
Arvatkaa kerran kenen kädet. (Kuva: Mats Vassfjord)
Teippasin autoni, se meni hitsauksen jälkeen katsastuksesta läpi, kävin Linnanamäellä ja Helsinki Pridessä. Kuvasimme myös uutta Prioni-elokuvaa (samalta tuotantoryhmältä kuin Niina-lyhäri).
Mun Highway Star. ♥
Daisy on vihdoinkin saanut pentuja! Viisi mustaa pikkupötkylää, 2 tyttöä, 3 poikaa!
Asukuvia minulla ei ole teille kamalasti näyttää, sillä vaikka olenkin viimeaikoina ostanut uusia vaatteita, mutta en pääse käyttämään niitä missään sillä minulla on silti useinmiten ylläni duunivaatteet tai jumppakamat.
Malleilun saralla on ollut todella hiljaista, osittain solisluuni, osittain yleisen motivaatiohukan takia. Minusta kuitenkin tehtiin haastattelu tsekkiläiseen metallilehteen Fakkeriin! Haastattelu on englanniksi luettavissa täältä.
Ja viimeiseksi säästin jymyuutisen: olen alkanut taas ratsastaa! Siskoni alkoi pitää minulle tunteja omalla hevosellaan ja viikko sitten kävin hevosen selässä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen! Ja olen ihan pirun innoissani tästä, minulla on kamalan hyvä fiilis, enkä ollut tajunnutkaan miten paljon olen ikävöinyt hevosia! Luulin olleeni jo vähän vieraantunut niistä, mutta Bettinan kanssa puuhastelu ja ratsastelu tuntuu tosi luonnolliselta (vaikka istuntani on aivan surkea)!
Taisin mainita, että South Park -festareilla H.E.A.Tin laulaja Erik nappasi palan sydäntäni mennessään. Nyt voin sanoa hänen tulleen ja nielaisseen siitä loputikin! Taisin myös todeta, että kesäni kohokohta oli South Park -festarit kesän alussa. Ei, tytöt ja pojat - minun kesän kohokohtani oli eilen! Minulla oli eilen maailman paras syntymäpäivä! Kuopio - you didn't let me down!
Minulla oli tämän viikon torstai ja perjantai viimeiset lomapäivät, jotka minulla oli vielä pitämättä. Perjantaina, synttäripäivänäni hyppäsin aamulla puoli yhdeksän aikaan Onnibussiin, suuntanani kaukainen ja eksoottinen Kuopio ja Kuopio Rockcock! Ja kyllä, näillekin festareille menin yksinäni. Aluksi suunnitelmissa oli road trip kaverin kanssa, mutta huonon rahatilanteensa vuoksi hän joutui perumaan. Paria muutakin kaveria päädyin kyselemään mukaan, mutta menin sitten kuitenkin lopulta yksinäni. Onneksi tajusin katsoa Onnibussit, ja pääsin edes takaisin alle kahdella kympillä.
Sain nukuttua suurimman osan matkasta, vaikka menomatkalla bussi oli aivan loppuunmyyty. Oma vierustoverini poistui Mikkelissä, jonka jälkeen sain levittäytyä vähän leveämmin. Jos vähänkin väsyttää, kuusi tuntia bussissa ei ole loppujen lopuksi edes paha rasti! Vaikka bussissa nukkuminen ei mitään herkkua olekaan. Kahdelta saavuin perille. Koska H.E.A.T alkaisi soittaa vasta vartin yli yhdeksän, minulla oli kaikki aika maailmassa tutustua hieman Kuopion keskustaan, shoppailla vähäsen ja käydä syömässä.
Mitvit, moon Kuopijossa!
Festarialuetta tutkaillessani, en meinannut ensin saada selkoa siitä kun tuntui että sitä aitaa oli ollut pakko tunkea joka saatanan paikkaan! Päälavan läheisyydessä en edes käynyt, siellä ei ollut minulle mitään. Kuulin kyllä Haloo Helsinkiä samalla, kun kahlasin ihanan lämpimässä vedessä pienellä hiekkarannalla, joka tuntui olevan minun omani. Aina kun olin siellä, siellä oli korkeintaan kaksi ihmistä samaan aikaan. En tajua! Tietty se saattoi johtua siitä, että oikea, isompi ranta oli toisella puolen niemeä, eikä tällä pikkurannalla saanut uida. Vesi oli niin lämmintä, että tuntui että jalat hikoaa, jos seisoo siinä paikallaan. Ihana kesä!
My private beach!
Kesäkintut ui!
Haloo Helsinki soi taustalla ja kaikki oli hyvin.
Kävin katsomassa hieman Poisonblackia ja Battle Beastia, mutta Beastin keikkaa en tällä kertaa katsonut kokonaan. Katsoin myös Turmion Kätilöitä pari viimeistä biisiä ennen kuin syöksyin eturiviin odottamaan H.E.A.Tia!
Pari piiitkää tuntia odottelin eturivissä teinityttöjen kanssa ja katselin kun bändin pojat pistivät crew'n kanssa lavaa kuntoon. Erikiä ei tosin näkynyt lavalla, muuta kuin aivan vilaukselta pikaisesti. Lopulta odotettu keikka vihdoin alkoi!
En ole ikinä ennen nähnyt fanittamaani bändiä eturivistä. Näkymä oli loistava, bändi oli melkein kosketusetäisyydellä, tai ainakin siltä se tuntui. Pari biisiä oli ilmeisesti vanhempaa tuotantoa, sillä niitä en tuntenut, koska en halua kuunnella niitä levyjä missä Erik ei laula! Pari kertaa Erik tuli lavalta alas ja hyppäsi yleisön erottavalle kaiteelle seisomaan, ensimmäisen kerran liian vasemmalle minusta, mutta toisella kerralla niin lähelle, että yletyin kietomaan käteni hänen ympärilleen! Iiiik! Poistuessaan hän otti minuun katsekontaktin ja pussattiin toisiamme poskelle! OMG OMG OMG!! Jouduin ravistella itseäni, etten saisi hysteriakohtausta! :D
Tämä keikka loppui aivan liian pian.
Keikan jälkeen menin backstagen portin tuntumaan kurkkimaan jos näkisin H.E.A.Tin poikia, sillä minun oli saatava nimikirjoitus Erikiltä piirustukseeni! Samaa kärkkyi muuan valokuvaaja, ja tovin kuluttua kysyimme järkkäreiltä voisivatko he viedä sanaa eteenpäin, jos poijat pääsisivät jakamaan nimikirjoituksia. Ja sieltä he hetken kuluttua tulivatkin! Ensimmäisenä taisin kysyä Erikiltä, meneekö hän naimisiin kanssani. Hän vastasi "Of course!", joten tässä sitä nyt ollaan kihloissa ja tulevaisuuden fru Grönwall! Kaivoin piirustukseni esiin ja sanoin että Erikin on signeerattava se ja tosiaan: Maineeni OLI kiirinyt edelläni! "Oh, it was YOU! Hey, she's the one who drew the picture!" "Really, it was you!" ^_____________^
Juttelin vaikka mitä Erikin kanssa, oli ihanaa viettää kiireetön hetki siinä vain jutellen niitä näitä. Uskomatonta. Erik esitteli minua muille bandin jäsenille, sillä piirustukseni oli saanut mainetta heidän keskuudessaan. Kosketinsoittaja Jona oli kuulemma tekstannut Erikille keskellä yötä että onko tämä nähnyt jo tuon upean piirrustuksen. Kitaristi Ericin kehui piirrustusta ja taisin luvata piirtää hänet seuraavaksi. "But she's my wife!" sanoi Erik. "But she can still draw me?" kysyi Eric. :D My man! *Tähän iiiiiso hymynaama.* Lisäksi kiitin Erikiä siitä että teki mun synttäripäivästä parhaan ikinä ja sitten hän ja Eric lauloivat minulle onnittelulaulun!
Voitte kuvitella ehkä miten leveästi hymyilin itsekseni hoiperrellessani katuja pitkin takaisin bussiasemalle Erikistä humaltuneena (Erik muuten sanoi että olen kaunis hymyillessäni. En muuten enää koskaan lopeta hymyilemistä!) Bussini lähti keskiyöllä, ja kohtalaisesti nukutun viiden tunnin yöunien jälkeen menin kotiin, ja jatkoin omassa sängyssäni. Ei olisi voinut festarit paremmin mennä. Nappisuoritus. Mahtavaa. Loistavaa.
♥ H.E.A.T! ♥ Tästä seuraa nyt hyvin vaalenapunaista tekstiä. Erik oli aivan yhtä ihana lavalla heiluessaan kuin viime kerrallakin, mutta nyt vain osasin nauttia siitä paremmin. Hänellä on aivan uskomaton energia lavalla ollessaan, ja hänestä vain näkee, että hän rakastaa olla lavalla, ja rakastaa yleisöä, vaikka yleisö ei Suomessa olekaan kovin suuri. Vähän väliä hän hyppää yleisön sekaan, tekee kaikkea hassua, ottaa kuvia itsestään eturiviläisten kameroilla ( :D ) ja halailee ym. mikä on pieni juttu häneltä, mutta merkitsee yleisölle niin paljon! Vaikka lavalla ollessaan Erik on hieman keimaileva rokkistarba, on hän kuitenkin todella helpostilähestyttävä ja tietää miten faneja tulee käsitellä. Hän suhtautuu jokaisen fanin tapaamiseen ja keskusteluun heidän kanssaan todella intensiivisesti, ja yksilöllisesti, ihan kuin tämä olisi ainoa H.e.a.t-fani maailmassa juuri sillä hetkellä. Mutta osaa silti huomioida kaikki. Siis toisin sanoen AIVAN SAATANAN IHANA! Vie kyllä taastusti tytön kuin tytön jalat alta, mukaan lukien minun.
Eivätkä bändin muut jätkät ole sen huonompia! Kitaristi Eric (joka heitti minulle plektransa) halasi minua (siis nimenomaan niinpäin!) kun Erik esitteli minut hänelle. Ihania tyyppejä koko porukka! ♥
South Park Festival pidettiin tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Se tuli käsittääkseni Sauna Open Airin tilalle, ja järjestettiin Tampereella Eteläpuistossa.
Heti kun kuulin, että W.A.S.P. olisi esiintymässä festareilla, minun oli saatava lippu. Koska usein saan olla festareilla yksin, en tainnut nytkään edes kysyä ketään mukaan kanssani. Mercy oli potentiaalinen vaihtoehto, mutta loppujen lopuksi päätyikin pyörähtämään festareilla niin nopeasti, ettei me edes nähty.
Ready to rock!
Menomatkan suijui bussilla, joka oli netistä etukäteen ostettuna huomattavasti edullisempi kuin esimerkiksi juna. Koska lähdin matkaan melko aikaisin, torkuin melkeen koko matkan. Olin edellisenä iltana tutkinut reitit Google Street View'sta, joten osasin liikkua vieraassa kaupungissa. Aloitin menemällä Koskikeskukseen (bussiaseman viereiseen rakennukseen) syömään lounassushit!
Oli niin nälkä etten ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin vasta... jälkeenpäin.
Festarialueelle saavuin noin puoli tuntia portin aukeamisten jälkeen. Portilla järjestyksenvalvoja sanoi, etten saa ottaa kameraani mukaan, ja tässä olen kyllä sitä mieltä, että kyseessä oli kokorasismi! Näin muilla pieniä pokkareita, mutta minun iso pokkarini (joka EI ole järjestelmäkamera) joutui jäämään narikkaan. Pyh, hinttarit! Niinpä jouduin ottamaan muutamat kuvat kännykälläni, jonka kamera ei ole järin hyvälaatuinen.
Löysin teltasta lemppariradiojuontajani Ville Kinaretin ja sen kaverin Honka-Mikon.
Juuri kun ensimmäinen bändi (Egokills) alkoi soittaa, alkoi myös sade. Keikka oli onneksi teltassa, joten pienellä bändillä oli paljon yleisöä pitelemässä sadetta. :) Sade lakkasi onneksi ennen seuraavaa bändiä, Battle Beastia, sillä se soitti päälavalla - jonka yleisöllä ei ollut sateensuojaa. Battle Beast oli toinen bändi, jonka keikan varsinaisesti katsoin. En ollut ennen nähnyt bändiä livenä, mutta tykkään kuitenkin musiikista. Kesken keikan alkoi taas sataa, ja märissä vaatteissa oli inhottavan kylmä olla. Keikan jälkeen vilkaisin nopeasti Reckless Lovea, mutta nälkä ajoi minut taas Koskikeskukseen.
Battle Beast
Palasin katsomaan pienellä Poppamies-lavalla esitettäviä burleskiesityksiä, joissa esiintyivät mm. Pin-Up Finland kisoistani tutut juontajat Olivia Rouge ja Albine A.Dorable, ja kilpasisareni Elisa Day pick up -tyttönä.
Anniskelualueella oli mekaaninen rodeohärkä, ja sen "ajaja" tuli suostuttelemaan minua kyytiin. Jos minulla olisi ollut kaveri messissä, olisin mennyt jo aikaa sitten, mutta yksin nössöillessäni kieltäydyin. Jonkin aikaa miesten onnettomia rävellyksiäni katseltuani rohkaistuin ja menin kokeilemaan. Kolmen minuutin kyydissäolon jälkeen saisi palkinnoksi benjihypyn (sen olen kyllä aina halunnut tehdä). Aikani ei kuitenkaan riittänyt ihan siihen, mutta pysyin selässä muistaaskeni 1m56sek. Melkein kaksi minuttia! Apunani minulla oli monen vuoden ratsastuskokemus, mutta pukittelevat hevosetkaan eivät yleensä vikuroi niin pitkää aikaa yhteen syssyyn. Olisin saanut vielä yhden lisäkierrosen, mutta tuo oli jo niin rankkaa, etten jaksanut enää. Mutta hauskaa oli!
Päälavalle saapui tässä vaiheessa H.E.A.T. Ja bändin nimi ei sanonut minulle juuri mitään. En yleensä nauti livemusiikista jota en etukäteen tunne. Tuttua bändiä ja tuttuja biisejä on kivaa kuunnella livenä, mutta uusista bändeistä en osaa sanoa livenä juuta enkä jaata. Jotenkin en saa tolkkua musiikista, ellen kuule sitä levyltä. Mutta H.E.A.T.in laulaja kyllä vei palan minun sydäntäni mennessään! Ihana ripulapunkkari sivukaljuineen, ehtymättömine energioineen ja se ihana leveä hymy! Mieleen tuli ihan nuori Michale Graves. Jos tuo Erik vielä maalaisi naamansa pääkalloksi niin - !!!
Tajusin myös että olinkin yhden heidän biisinsä kuullut jo radiosta, ja taisin pitääkin siitä! Nyt on kaivettava youtube esiin ja otettava selvää tästä bändistä lisää!
H.E.A.T.in jälkeen syöksyin vastavirtaan purkautuvaa yleisömassaa, ja menin mahdollisimman lähelle päälavan eturiviä (eturivi oli jo varattu). Tässä vaiheessa pidetty vessatauko maksoi minulle pari riviä lisää, mutta olin melko hyvällä paikalla silti.
Noin tunnin odottelu, ja päivän kohokohta olisi käsillä:
W.A.S.P.!
Huusin itseni hengästyksiin ja viskoin nyrkkiä ilmaan niin kuin kuuluukin. Ihana heittää välillä pidättyväinen nössö-Mortianna helvettiin ja olla vain oma itsensä tilanteessa mukana! Keikka alkoi Kovilla vanhoilla hiteilla kuten On Your Knees, L.O.V.E Machine, I Wanna Be Somebody, Wild Child ja The Real Me, ja minä tein kuolemaa huonon kuntoni takia. :D Onneksi sitten vaihdettiin vähän rauhallisempaan (ehkä Blackien huonon kunnon takia?) "uudempiin" biiseihin joita en ole kuunnellut niin paljoa. Loppuu tuli vielä Blind In Texas, ja se oli huippulopetus! AAAAAAA IHANA BÄNDIII!!
Kotiinlähtö minulla oli vähän kysymysmerkki, mutta päätin sitten lähteä toisiksi viimeisellä junalla heti Waspin jälkeen. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin juna, ja v-mäisen kallis lippu. Kotimatka sujui kuitenkin rattoisasti miltei tyhjässä junanvaunussa. Tuijotellessani ikkunasta heijastuvaan kuvajaistani, alkoi huvittaa, että olen kuin joku undulaatti, kun peilikuva suo niin loistavaa seuraa ettei edes haittaa että on yksin.
Hei, tuolla on joku!
Ja vaikka minulla ei tullutkaan tilaisuutta kosia Blackie'a, jäi minulle hyvä mieli festarista. ^_^ Mietin kovasti, lähtisiköhän tuo H.E.A.T:in Erik sen sijaan minun matkaani?
Erittäin hauskaa ja ratkiriemukasta viikonloppua lukijoilleni!
P.s. Huomenna tapahtuu PRKL Clubilla kun Rock Models of the Year -kisan ensimmäinen osakilpailu käydään, ja kukapa muukaan se siellä seasse keikistelisi ellen minä! Ehkä, jos kisassa on talent-show, voin vetää suihkulähdetemppuni!
Kustom Kulture Show 2014 järjestettiin tänä viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla. Moottoripyöriä, autoja, tuninkia ja kaikkia siihen oheen liittyvää - tietenkin myös tyttöjä!
Paikalla oli useita uusia ja vanhoja Pin-up Finlandin tyttöjä, suurin osa heistä oli mukana Pin Up Garagen muotinäytöksessä ym. Itse ostin kahden päivän lipun, mutta en loppujen lopuksi mennyt kuin vain lauantaina. Kuvasin pienen videokoosteen, joka on katsottavissa alta!
Eilen sain ensikosketukseni burleskiin, kun olin katsomassa ensimmäistä kertaa burleskia Under The Mistle Teese -tapahtumassa. Show oli mahtava; oli tasseleita, kimallusta, musiikkia ja upeita asuja!
Hyvä on, ei nyt voida ehkä puhua ensikosketuksesta, sillä olenhan minä katsellut esimerkiksi videoita netistä, mutta yhtään live-esitystä en ole koskaan ennen nähnyt. Tapahtuma tuli puheeksi kaverini Ketun kanssa, ja päätimme lähteä yhdessä. Kettu hommasi itsensä tapahtumaa kuvaamaan, ja minä pääsin ovelle tarkastamaan lippuja, josta syystä myös pääsin itse ilmaiseksi sisään. Burleskihenkisesti minun piti pukeutua pipariksi, mutta pipariasut olivat päässeet loppumaan. Sain kuitenkin pukeutua ihanaan poroasuun, joka tuli talon puolesta. En olisi halunnut luopua siitä ollenkaan, se oli mukava sukkapuku ei kiristänyt eikä puristanut mistään!
Sain poroasuni vuoksi jopa huomiota, ja yleisöstä osa halusi napsaista minustakin kuvan muistoksi. Esitysten välissä meitä saattoi Ketun kanssa vähän ehkä lapsettaa, ja Kettu valjasti minut ja sitten ravattiin ympäriinsä. Väliaikoja oli yhteensä kolme, kaksi 20 minuutin taukoa ja yksi puolentunnin paussi. Mielestäni kaksikin taukoa olisi kyllä riittänyt vallan hyvin.
Esiintyjää oli jos jonkinmoista, esimerkiksi Olivia Rouge, joka oli emännöimässä Pin-Up Finland -kilpailua silloin kun itsekin osallistuin siihen. Oma suosikkini oli Lady Laverna, jonka liikkuminen, esiintyminen sekä laulutaito tekivät vaikutuksen. Miesvahvistuksena toimivat Bent Van Der Bleu (jonka ensimmäinen hahmo oli Petteri Punakuono, ja itsehän porona katselin posket hehkuen kuumaa miesporoa!) sekä pick-up-poikana toimiva lihaksiaan pullisteleva Holiday Hunk!
Lady Laverna
PETTERI!
Olivia Rouge
Holiday Hunk siivoamassa jälkiä.
Minä ja Lady Laverna yhteiskuvassa!
Itse en jaksanut ottaa tapatumasta kuvia, joten kuvat - kaikki paitsi ensimmäisen - on ottanut Tuula Ylikorpi.
Tapahtuman jälkeen esityksistä inspiroituneena kokeilin pyöritellä omia tasseleitani - ja onnistuin!. Ne tulivat minulle postissa aiemmin tällä viikolla ja tietysti heti niitä testattuani en saanut niitä kuin heilumaan villisti sikin sokin. Eilen onnistuin pyörittämään hienosti sekä samaan, että eri suuntiin yhtä aikaa! Kaiken lisäksi sain tämän kaiken videolle mutta se video jää nyt jakamatta. ;)
