Heat is on!

Taisin mainita, että South Park -festareilla H.E.A.Tin laulaja Erik nappasi palan sydäntäni mennessään. Nyt voin sanoa hänen tulleen ja nielaisseen siitä loputikin! Taisin myös todeta, että kesäni kohokohta oli South Park -festarit kesän alussa. Ei, tytöt ja pojat - minun kesän kohokohtani oli eilen! Minulla oli eilen maailman paras syntymäpäivä! Kuopio - you didn't let me down! 

Minulla oli tämän viikon torstai ja perjantai viimeiset lomapäivät, jotka minulla oli vielä pitämättä. Perjantaina, synttäripäivänäni hyppäsin aamulla puoli yhdeksän aikaan Onnibussiin, suuntanani kaukainen ja eksoottinen Kuopio ja Kuopio Rockcock! Ja kyllä, näillekin festareille menin yksinäni. Aluksi suunnitelmissa oli road trip kaverin kanssa, mutta huonon rahatilanteensa vuoksi hän joutui perumaan. Paria muutakin kaveria päädyin kyselemään mukaan, mutta menin sitten kuitenkin lopulta yksinäni. Onneksi tajusin katsoa Onnibussit, ja pääsin edes takaisin alle kahdella kympillä.

Sain nukuttua suurimman osan matkasta, vaikka menomatkalla bussi oli aivan loppuunmyyty. Oma vierustoverini poistui Mikkelissä, jonka jälkeen sain levittäytyä vähän leveämmin. Jos vähänkin väsyttää, kuusi tuntia bussissa ei ole loppujen lopuksi edes paha rasti! Vaikka bussissa nukkuminen ei mitään herkkua olekaan. Kahdelta saavuin perille. Koska H.E.A.T alkaisi soittaa vasta vartin yli yhdeksän, minulla oli kaikki aika maailmassa tutustua hieman Kuopion keskustaan, shoppailla vähäsen ja käydä syömässä.

Mitvit, moon Kuopijossa!

Festarialuetta tutkaillessani, en meinannut ensin saada selkoa siitä kun tuntui että sitä aitaa oli ollut pakko tunkea joka saatanan paikkaan! Päälavan läheisyydessä en edes käynyt, siellä ei ollut minulle mitään. Kuulin kyllä Haloo Helsinkiä samalla, kun kahlasin ihanan lämpimässä vedessä pienellä hiekkarannalla, joka tuntui olevan minun omani. Aina kun olin siellä, siellä oli korkeintaan kaksi ihmistä samaan aikaan. En tajua! Tietty se saattoi johtua siitä, että oikea, isompi ranta oli toisella puolen niemeä, eikä tällä pikkurannalla saanut uida. Vesi oli niin lämmintä, että tuntui että jalat hikoaa, jos seisoo siinä paikallaan. Ihana kesä!

My private beach!

Kesäkintut ui!

Haloo Helsinki soi taustalla ja kaikki oli hyvin.

Kävin katsomassa hieman Poisonblackia ja Battle Beastia, mutta Beastin keikkaa en tällä kertaa katsonut kokonaan. Katsoin myös Turmion Kätilöitä pari viimeistä biisiä ennen kuin syöksyin eturiviin odottamaan H.E.A.Tia!

Pari piiitkää tuntia odottelin eturivissä teinityttöjen kanssa ja katselin kun bändin pojat pistivät crew'n kanssa lavaa kuntoon. Erikiä ei tosin näkynyt lavalla, muuta kuin aivan vilaukselta pikaisesti. Lopulta odotettu keikka vihdoin alkoi!

En ole ikinä ennen nähnyt fanittamaani bändiä eturivistä. Näkymä oli loistava, bändi oli melkein kosketusetäisyydellä, tai ainakin siltä se tuntui. Pari biisiä oli ilmeisesti vanhempaa tuotantoa, sillä niitä en tuntenut, koska en halua kuunnella niitä levyjä missä Erik ei laula! Pari kertaa Erik tuli lavalta alas ja hyppäsi yleisön erottavalle kaiteelle seisomaan, ensimmäisen kerran liian vasemmalle minusta, mutta toisella kerralla niin lähelle, että yletyin kietomaan käteni hänen ympärilleen! Iiiik! Poistuessaan hän otti minuun katsekontaktin ja pussattiin toisiamme poskelle! OMG OMG OMG!! Jouduin ravistella itseäni, etten saisi hysteriakohtausta! :D

 Tämä keikka loppui aivan liian pian.

Keikan jälkeen menin backstagen portin tuntumaan kurkkimaan jos näkisin H.E.A.Tin poikia, sillä minun oli saatava nimikirjoitus Erikiltä piirustukseeni! Samaa kärkkyi muuan valokuvaaja, ja tovin kuluttua kysyimme järkkäreiltä voisivatko he viedä sanaa eteenpäin, jos poijat pääsisivät jakamaan nimikirjoituksia. Ja sieltä he hetken kuluttua tulivatkin! Ensimmäisenä taisin kysyä Erikiltä, meneekö hän naimisiin kanssani. Hän vastasi "Of course!", joten tässä sitä nyt ollaan kihloissa ja tulevaisuuden fru Grönwall! Kaivoin piirustukseni esiin ja sanoin että Erikin on signeerattava se ja tosiaan: Maineeni OLI kiirinyt edelläni! "Oh, it was YOU! Hey, she's the one who drew the picture!" "Really, it was you!" ^_____________^
Juttelin vaikka mitä Erikin kanssa, oli ihanaa viettää kiireetön hetki siinä vain jutellen niitä näitä. Uskomatonta. Erik esitteli minua muille bandin jäsenille, sillä piirustukseni oli saanut mainetta heidän keskuudessaan. Kosketinsoittaja Jona oli kuulemma tekstannut Erikille keskellä yötä että onko tämä nähnyt jo tuon upean piirrustuksen. Kitaristi Ericin kehui piirrustusta ja taisin luvata piirtää hänet seuraavaksi. "But she's my wife!" sanoi Erik. "But she can still draw me?" kysyi Eric. :D  My man! *Tähän iiiiiso hymynaama.* Lisäksi kiitin Erikiä siitä että teki mun synttäripäivästä parhaan ikinä ja sitten hän ja Eric lauloivat minulle onnittelulaulun!

Voitte kuvitella ehkä miten leveästi hymyilin itsekseni hoiperrellessani katuja pitkin takaisin bussiasemalle Erikistä humaltuneena (Erik muuten sanoi että olen kaunis hymyillessäni. En muuten enää koskaan lopeta hymyilemistä!) Bussini lähti keskiyöllä, ja kohtalaisesti nukutun viiden tunnin yöunien jälkeen menin kotiin, ja jatkoin omassa sängyssäni. Ei olisi voinut festarit paremmin mennä. Nappisuoritus. Mahtavaa. Loistavaa.

♥ H.E.A.T! ♥

Tästä seuraa nyt hyvin vaalenapunaista tekstiä.
Erik oli aivan yhtä ihana lavalla heiluessaan kuin viime kerrallakin, mutta nyt vain osasin nauttia siitä paremmin. Hänellä on aivan uskomaton energia lavalla ollessaan, ja hänestä vain näkee, että hän rakastaa olla lavalla, ja rakastaa yleisöä, vaikka yleisö ei Suomessa olekaan kovin suuri. Vähän väliä hän hyppää yleisön sekaan, tekee kaikkea hassua, ottaa kuvia itsestään eturiviläisten kameroilla ( :D ) ja halailee ym. mikä on pieni juttu häneltä, mutta merkitsee yleisölle niin paljon! 

Vaikka lavalla ollessaan Erik on hieman keimaileva rokkistarba, on hän kuitenkin todella helpostilähestyttävä ja tietää miten faneja tulee käsitellä. Hän suhtautuu jokaisen fanin tapaamiseen ja keskusteluun heidän kanssaan todella intensiivisesti, ja yksilöllisesti, ihan kuin tämä olisi ainoa H.e.a.t-fani maailmassa juuri sillä hetkellä. Mutta osaa silti huomioida kaikki. Siis toisin sanoen AIVAN SAATANAN IHANA! Vie kyllä taastusti tytön kuin tytön jalat alta, mukaan lukien minun.

Eivätkä bändin muut jätkät ole sen huonompia! Kitaristi Eric (joka heitti minulle plektransa) halasi minua (siis nimenomaan niinpäin!) kun Erik esitteli minut hänelle. Ihania tyyppejä koko porukka! ♥

Tässä sitä nyt ois mustaa valkosella!