South Park festarit: Kesäni kohokohta taitaa olla ohi

South Park Festival pidettiin tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Se tuli käsittääkseni Sauna Open Airin tilalle, ja järjestettiin Tampereella Eteläpuistossa. 

Heti kun kuulin, että W.A.S.P. olisi esiintymässä festareilla, minun oli saatava lippu. Koska usein saan olla festareilla yksin, en tainnut nytkään edes kysyä ketään mukaan kanssani. Mercy oli potentiaalinen vaihtoehto, mutta loppujen lopuksi päätyikin pyörähtämään festareilla niin nopeasti, ettei me edes nähty.

Ready to rock!

Menomatkan suijui bussilla, joka oli netistä etukäteen ostettuna huomattavasti edullisempi kuin esimerkiksi juna. Koska lähdin matkaan melko aikaisin, torkuin melkeen koko matkan. Olin edellisenä iltana tutkinut reitit Google Street View'sta, joten osasin liikkua vieraassa kaupungissa. Aloitin menemällä Koskikeskukseen (bussiaseman viereiseen rakennukseen) syömään lounassushit!

Oli niin nälkä etten ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin vasta... jälkeenpäin.

Festarialueelle saavuin noin puoli tuntia portin aukeamisten jälkeen. Portilla järjestyksenvalvoja sanoi, etten saa ottaa kameraani mukaan, ja tässä olen kyllä sitä mieltä, että kyseessä oli kokorasismi! Näin muilla pieniä pokkareita, mutta minun iso pokkarini (joka EI ole järjestelmäkamera) joutui jäämään narikkaan. Pyh, hinttarit! Niinpä jouduin ottamaan muutamat kuvat kännykälläni, jonka kamera ei ole järin hyvälaatuinen.

Löysin teltasta lemppariradiojuontajani Ville Kinaretin ja sen kaverin Honka-Mikon. 

Juuri kun ensimmäinen bändi (Egokills) alkoi soittaa, alkoi myös sade. Keikka oli onneksi teltassa, joten pienellä bändillä oli paljon yleisöä pitelemässä sadetta. :) Sade lakkasi onneksi ennen seuraavaa bändiä, Battle Beastia, sillä se soitti päälavalla - jonka yleisöllä ei ollut sateensuojaa. Battle Beast oli toinen bändi, jonka keikan varsinaisesti katsoin. En ollut ennen nähnyt bändiä livenä, mutta tykkään kuitenkin musiikista. Kesken keikan alkoi taas sataa, ja märissä vaatteissa oli inhottavan kylmä olla. Keikan jälkeen vilkaisin nopeasti Reckless Lovea, mutta nälkä ajoi minut taas Koskikeskukseen.

Battle Beast

Palasin katsomaan pienellä Poppamies-lavalla esitettäviä burleskiesityksiä, joissa esiintyivät mm. Pin-Up Finland kisoistani tutut juontajat Olivia Rouge ja Albine A.Dorable, ja kilpasisareni Elisa Day pick up -tyttönä.

Albine A.Dorable

Elisa Day

Minä keskustelemassa Olivian ja Albinen kanssa päivän ohjelmasta.
Kuva poimittu South Parkin Facebook-sivuilta.

Anniskelualueella oli mekaaninen rodeohärkä, ja sen "ajaja" tuli suostuttelemaan minua kyytiin. Jos minulla olisi ollut kaveri messissä, olisin mennyt jo aikaa sitten, mutta yksin nössöillessäni kieltäydyin. Jonkin aikaa miesten onnettomia rävellyksiäni katseltuani rohkaistuin ja menin kokeilemaan. Kolmen minuutin kyydissäolon jälkeen saisi palkinnoksi benjihypyn (sen olen kyllä aina halunnut tehdä). Aikani ei kuitenkaan riittänyt ihan siihen, mutta pysyin selässä muistaaskeni 1m56sek. Melkein kaksi minuttia! Apunani minulla oli monen vuoden ratsastuskokemus, mutta pukittelevat hevosetkaan eivät yleensä vikuroi niin pitkää aikaa yhteen syssyyn. Olisin saanut vielä yhden lisäkierrosen, mutta tuo oli jo niin rankkaa, etten jaksanut enää. Mutta hauskaa oli!

Päälavalle saapui tässä vaiheessa H.E.A.T. Ja bändin nimi ei sanonut minulle juuri mitään. En yleensä nauti livemusiikista jota en etukäteen tunne. Tuttua bändiä ja tuttuja biisejä on kivaa kuunnella livenä, mutta uusista bändeistä en osaa sanoa livenä juuta enkä jaata. Jotenkin en saa tolkkua musiikista, ellen kuule sitä levyltä. Mutta H.E.A.T.in laulaja kyllä vei palan minun sydäntäni mennessään! Ihana ripulapunkkari sivukaljuineen, ehtymättömine energioineen ja se ihana leveä hymy! Mieleen tuli ihan nuori Michale Graves. Jos tuo Erik vielä maalaisi naamansa pääkalloksi niin - !!!
Tajusin myös että olinkin yhden heidän biisinsä kuullut jo radiosta, ja taisin pitääkin siitä! Nyt on kaivettava youtube esiin ja otettava selvää tästä bändistä lisää!

Kattokaa ny tätä!
Kuva South Parkin Facebooksivuilta.

H.E.A.T.in jälkeen syöksyin vastavirtaan purkautuvaa yleisömassaa, ja menin mahdollisimman lähelle päälavan eturiviä (eturivi oli jo varattu). Tässä vaiheessa pidetty vessatauko maksoi minulle pari riviä lisää, mutta olin  melko hyvällä paikalla silti.

Minä bongasin itseni tuolta punaisen ympyrän sisältä.
Kuva South Parkin FB-sivuilta.

Noin tunnin odottelu, ja päivän kohokohta olisi käsillä:

W.A.S.P.!

Huusin itseni hengästyksiin ja viskoin nyrkkiä ilmaan niin kuin kuuluukin. Ihana heittää välillä pidättyväinen nössö-Mortianna helvettiin ja olla vain oma itsensä tilanteessa mukana! Keikka alkoi Kovilla vanhoilla hiteilla kuten On Your Knees, L.O.V.E Machine, I Wanna Be Somebody, Wild Child ja  The Real Me, ja minä tein kuolemaa huonon kuntoni takia. :D Onneksi sitten vaihdettiin vähän rauhallisempaan (ehkä Blackien huonon kunnon takia?) "uudempiin" biiseihin joita en ole kuunnellut niin paljoa. Loppuu tuli vielä Blind In Texas, ja se oli huippulopetus! AAAAAAA IHANA BÄNDIII!!

Kotiinlähtö minulla oli vähän kysymysmerkki, mutta päätin sitten lähteä toisiksi viimeisellä junalla heti Waspin jälkeen. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin juna, ja v-mäisen kallis lippu. Kotimatka sujui kuitenkin rattoisasti miltei tyhjässä junanvaunussa. Tuijotellessani ikkunasta heijastuvaan kuvajaistani, alkoi huvittaa, että olen kuin joku undulaatti, kun peilikuva suo niin loistavaa seuraa ettei edes haittaa että on yksin.

Hei, tuolla on joku!

Ja vaikka minulla ei tullutkaan tilaisuutta kosia Blackie'a, jäi minulle hyvä mieli festarista. ^_^ Mietin kovasti, lähtisiköhän tuo H.E.A.T:in Erik sen sijaan minun matkaani?