Hei hei, hiukset!

Minulla on käytännössä aina ollut pitkät hiukset, ja olen aina ollut sitä mieltä, että se on ainoa oikea hiustyyli minulle. Nyt oli aika kuitenkin radikaalille muutokselle, ja leikkasin lyhyeksi. 

Viime keväänä leikkasin ensimmäistä kertaa tukkaani, mikäli latvojen tasoituksia ei lasketa. Silloin leikkasin kerroksia hiuksiini, mikä tuntui jo aika hurjalta - kyseessä oli kuitenkin ehkä merkittävin osa ulkoista identiteettiäni. Siitä lähtien, tai oikeastaan jo sitä ennen, olen pyöritellyt mielessäni lyhyeksi leikkaamisen - jopa kaljuksi ajamisen - mahdollisuutta. 

Hiusten leikkaaminen on myös tavallaan symbolinen ele. Halusin päästä eroon "menneisyyden haamuista" ja uusiutua. Viime vuonna en ollut siihen vielä täysin valmis, ja siksi leikkasin vain kerroksia, eikä pituus muuttunut. Ehkä puolitoista kuukautta sitten näin eräässä tapahtumassa tytön jolla oli hieman tämän tapainen tukka, mikä minulla nyt on, ja silloin päätin, että nyt on aika muutokselle. "Tuollaisen minä haluan!" 

Niinpä, eräänä perjantaina, entinen työkaverini Janika tuli parturoimaan minua, kampaaja kun on. 

Tästä lähdettiin.

Ei jännittäny.

Alkuun tukka jäi kyllä vähän tarkoitettua pidemmäksi. 

Leikattuna, kertaalleen vaalennettuna ja föönattuna.

Toisen kerran vaalennettuna ja pinkiksi värjättynä. 

Viime tiistaina sitten Janika tuli uudestaan käymään, ja leikattiin vähän lisää. Lisäksi oli pakko värjätä viimeiset purkissa olevat pinkit rippeet, sillä tässä tukassa pinkki häviää tosi nopsaan, sillä pohjasta ei luonnollisesti tullut kahden värjäyskerran jälkeen ihanteellisen vaalea. Väristä tulee siis muutaman pesun jälkeen oranssi. 

Final cut!

© Ossi Lehtonen