Minun täytyy häpeillen myöntää - olen järkyttävän ulkonäkökeskeinen. En niinkään vietä aikaani tuomiten muita heidän ulkonäkönsä perusteella, vaan häpeilemällä jatkuvasti omia pieniä virheitäni. Ihailen ohikulkijoiden kapeita jalkoja, tai kavereiden S-koon vaatteita. Tajusin, että mietin painoani, ja "läskejäni" päivittäin. Päivittäin. Enkä minä ole edes ylipainoinen, minun ei tarvitse laihtua tästä mihinkään.
Malleilu omalta osaltaan nostaa itsetuntoa, sillä näenhän itsekin kuvistani, että näytän pirun hyvältä. Toisaalta se tekee taas tietoisemmaksi siitä, että en ole yhtä laiha ja hyvännäköinen kuin oikeat mallit. Olen varma että kuvistani tulisi paljon parempia, jos allini olisivat timmimmät, ja menestyisin paremmin, jos olisin kokoa 36.
 |
| Tässä se nätti naama nyt sitten on. Missä loput? |
Kun juttelin tästä muille malleille, he eivät tunnustaneet olevansa samaa mieltä. Outoa. Hyvä - mutta outoa.
Miss Ruki Ver puhuu sarkastisesti naisen markkina-arvosta, joka siis (edelleen: sarkastisesti) määräytyy täysin hänen ulkoisen kelpoisuutensa ja painonsa perusteella. Taidan itse miettiä jatkuvasti omaa markkina-arvoani, enkä välttämättä edes niinkään sarkastisesti. Fiksut ihmiset ymmärtävät, että ihmisarvo - niin naisella kuin miehelläkin - määräytyy aivan muiden asioiden perusteella. Ehkä minä sitten pelkään etten ole niin älykäs tai nokkela, mistä syystä haluaisin kompensoida ulkonäköseikoilla.
Eräs kaverini totesi, kun tuumailin jostakin ohikulkijassa/näyttelijästä/pornotähdestä että miksi en ole yhtä laiha kuin hän, että miksi en koskaan vastaavasti totea jostakusta minua lihavemmasta, että enpähän sentään ole ihan noin pulska. Äsken tankotunnillakin parjasin itseäni, koska en ollut yhtä hyvä kuin muut siellä. Minulla on ajatusmalli taas ihan väärin päin! Aloin tietoisesti ajatella, että olen tällä tunnilla siksi, että opin, en siksi että osaisin jo kaiken. Teen kaiken omaan tahtiini. Heti helpotti, orastava kiukku laantui, ja sain muuten (todella toispuoleisena ihmisenä) väärän puolen ayshan, dumm-dumm-dumm!
 |
| Demoneilleni voin lähettää lentosuukkoja! |
Olen kyllä tullut hurjasti eteenpäin viime keväästä, ja aivan ÄLYTTÖMÄSTI viime talvesta. Olen kokenut jopa olevani onnellinen! Kesä teki minulle hyvää Toistuvasti olen päättänyt lopettaa kroppani kriittisen tarkastelun, ja itseni läskiksi haukkumisen, mutta silti löydän itseni joka päivä vaa'alta. Pään sisäiset demonit eivät luovuta helpolla.
Kiitän Miss Ruki Veriä tästä pienestä herättelystä, nyt voisin taas hetken aikaa keskittyä ajattelemaan nätimmin itsestäni, ja erityisesti omasta vartalostani. MRV on idoliainesta! ;)
Nolottaa ihan, että kaksi tätä kirjoitusta edeltävää postausta ovat pelkkiä meikki- ja asukuvia. Heh!
Edit.
Pakko liittää tähän vielä aihetta sivuava artikkeli Iltalehden sivuilta, joka kertoo naisista, jotka eivät näyttäydy edes puolisolleen alasti.
Kuvat: Antti Qvickström, editointi: Mortianna itse
Fiksuja puhut vaimokulta ^^ Oot täydellinen just tuollasena. ps. Heitä vaaka pois, ei niillä mitään tee :)
VastaaPoistaKiitoksia, toinen vaimo! ^_^ <3
PoistaMinäkin luin MRV:n postaukset, ovat oikein hyviä ja oli tosi mukavia lukea myös muiden, eli tässä tapauksessa sinun, mietteitä samasta asiasta. Ihan ensimmäisenä sanon, että luulin että olisit S-kokoa tai 38 vähintäänkin, kun näytät oikeasti hoikalta kuvissa. :O Se on yksi hevon hailea mitä vaatekappaleen kokomerkintä sanoo, jos näyttää siinä omasta mielestä hyvältä.
VastaaPoistaMinä laihdutin tässä kevään ja alkukesän aikana 5kg, mutta en minä itseäni "vihannutkaan" hoikempana. Nyt minulla on kyllä parempi olo, enkä tuijota pelkkää vatsaani peilistä, mutta ei minua haitannut olla vähän pyöreämpikään - ei ainakaan ennen kuin lihoin vaatteistani ulos. En tiedä meneekö tämä vähän off-topic, mutta sillä ei ole paljon väliä kuinka paljon painaa tai että onko sitä kokoa S vai XL, pääasia että tuntee itsensä omaksi itsekseen ja hyväkseen.
Ja tosiaan kyllä hoikillakin ihmisillä on itsetunto-ongelmia, se on vain tämä nyky-yhteiskunta, kun mikään ei riitä. IL-jutun luin myös, enkä ymmärrä sitä. Jos tilanne menee noin pahaksi, niin pitää katsoa peiliin (kirjaimellisesti) että miksi inhoaa itseään niin kovasti ja korjata ne syvemmällä olevat syyt. :)
No siis kyllä minulle yläosassa 38 menee, mutta lantio on kyllä niin leveä, että alaosassa niin pieni koko alkaa olla jo toivotanta. ;) Eli siis M-kokoahan minä.
PoistaJep. Vaikka minun kroppani ei koskaan tule olemaan täydellinen, ja vaikka tulisikin, itsetunto-ongelmat eivät mihinkään katoa ellei niille jotain tee, ja se olikin se minun tarkoitukseni tässä kirjoituksessa.
Olin jokunen vuosi sitten n. 5-6 kiloa hoikempi, ja voin sanoa, että viihdyin siinä kropassa kyllä pirun hyvin, mutta se nyt vaan oli silloin ja nyt on nyt, ja sen mukaan on elettävä. :)
Pakko myöntää, että syyllistyn monesti itsekin parjaamaan ulkonäköäni. Siitä ajattelutavasta on todella vaikea päästä eroon. Arkisin en juurikaan jaksa meikata tai muutenkaan laittautua töihin ja työni vuoksi tunnen itseni vielä enemmän "luuseriksi", kun näytän kamalalle ja minusta ei ole ns. mihinkään muuhun. Onneksi pääsin edes kouluun niin se tuo vähän toivoa siitä, että pääsisin joskus muualle töihin.
VastaaPoistaMuistaakseni olit siivooja? Siivooja oli pahinta mitä minä saatoin itsetunnolleni tehdä, toivon että pääset vaihtamaan alaa mahdollisimman pian! Ensin olin kaupassa siivoojana, tein lukiossa iltatöitä muutamana iltana viikossa, se oli ihan ok. Mutta kun koulun jälkeen olin puoli vuotta vakituisesti siivoojana eräässä business parkissa, aloin vaan syvästi ihnota sitä työtä. Se asetelma, missä alipalkattu tyttönen käy siivoamassa hyvätuloisten espoolaisten toimistotanttojen roskiksia, siivoaa heidän jälkiään ja varoo jättämästä vesilätäköitä peräänsä, etteivät parempi luokka liukastu niihin korkokengillään. Edes siivouskärryjä ei saa jättää näkyville, koska hyi, eihän siivooja saa näkyä.
PoistaEhkä sinun kannattaisi nimenomaan laittautua joka aamu töihin, ihan vain jotta tuntisit ja tietäisit olevasi ainakin nätti, jos ei mitään muuta (koska nättihän sinä olet!). :) Siivooja on työsi, mutta ei identiteettisi. Mä niin samaistun tohon luuserikommenttiin, mutta pitää vain löytää oma paikkansa maailmassa, jotta tajuaa että on täysin yhtä käypä kuin muut. :) Jaksamisia!
Jee, mahtavaa että minusta on jotain hyötyä! :) En ole hyvä kommentoimaan mutta you go girl, keep it going sister jne. muuta tsemppiä <3
VastaaPoistaEn minäkään ole hyvä näihin vastaamaan, mutta jee jee! Ja silleen! ;)
Poista