Zombiewalk Helsinki

Kaupunki täyttyy eläimellisestä örinästä ja kaduilla kantautuu raahustavien askelten kumina, kun monisatapäinen joukko verisiä, mätäneviä ruumiita etenee. Kyseessä on teitenkin Zombiewalk!

Zombiewalk järjestettiin tänä vuonna yhdeksännen kerran Suomessa. Kyseessä on siis tapahtuma, joka kerää kauhukulttuurin harrastajat ja ihannoijat yhteen raahustamaan zombieiksi pukeutuineina. Tapahtuma on alunperin lähtöisin jenkeistä.

Itse osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, melko spontaanisti. En ollut pistänyt tapahtumaa erityisemmin korvan taakse, ja niinpä se yllätti minut, kun sain kuulla siitä perjanai-iltana (eli päivää ennen). Lauantaina vilkaisin Facebook-tapahtumaa, ja huomasin että ystäväni näkyy osallistujalistalla. Päätin siis lyöttäytyä hänen seuraansa. Ensin ajattelin mennä mukaan ihan vain "ihmisenä", mutta hetken mietittyäni päätin kuitenkin vähän panostaa.

Lateksia eikä vaseliinia minulla ei ollut, ja niitä olisin tarvinnut mätänevien haavojen maskeeraamiseen. Mieleeni juolahti sitten esiintyä sellaisena psychobilly-tyylisenä nekrobella-ghoulinana, ja se tuntuikin paljon omemmalta.

Tämä oli inspiraatiokuvani

Aluksi pelkäsin, että maskista tulee ihan kauhea, että näytän liskoihmiseltä tai avaruusoliolta. Loppujen lopuksi siitä tuli ihan kelvollinen, vaikkei läheskään yhtä nätti kuin mallikuvasta. Laitoin kasvoihin vaaleaa meikkiväriä ja päälle vihreää luomiväriä. Meikki oli pakko tehdä kotona, ja vähän huvitti lähteä kulkemaan yksinään julkisilla vihreäksi maalattuna. Sitten muistin, että olenhan minä toki kamalamman näköisenäkin ihmisten ilmoilla liikkunut. Nyt tarkoitan tietysti sitä kertaa, kun olin menossa Flesh Roxoxnin musavideon kuvauksiin. Videolla näkyvä maski naamallani tallustin mm. Kalliossa hakemaan vuokra-autoa, jolla ajoin kuvauspaikalle. Onneksi silloin ihana meikkaajani Pinksu tuli saattamaan minua!

Keräsin kyllä katseita. Oli vaikeaa pidätellä hymyä kun huomasi ihmisten tuijottavan. Välttelin katsekontakteja. Stadiin päästyäni, en pitkälle ehtinyt, kun jouduin jo mukavien eestiläisturistien kuvattavaksi.   Mutta eipä se tällaista linssiludea haittaa.

Kulkueeseen osallistui 343 zombieta, mikä tarkoitti sitä, että edellinen ennätys osallistujamäärässä rikottiin. Kulkue aloitti Ruttopuistosta ja päätyi monen mutkan kautta Kaisaniemen puistoon. Koska olimme kilttejä zombeja, emme syöneet kenenkään aivoja, emmekä muita ruumiinosia, joten perille päästyämme olimme kovin nälkäisiä. Kävimme vetämässä aivoburgerit ja MacBrainit Sokoksen mäkkärissä, jonka jälkeen minä jatkoin itsekseni jatkobileisiin PRKL Clubille. Tavoistani poiketen syöksyin suoraan alakertaan, josta löysin tuttujani, sekä Horror Shopin myyntikojun. Horror Shopista olen jo pitkään aikonut tehdä esittelypostauksen, ja toteutan sen vielä joku päivä!

En ollut ihan yhtä vihreä kuin mallikuvassa, mutta kelpaa se noinkin. 

Tällasten kanssa minä siellä vaelsin!

Piukku

Auri

Auri ja Joonas

Mitähän Rekulle kävi? 

Horror Shopin myyntikoju PRKL Clubin alakerrassa

Minun mukaani lähti ihku rintaneula sekä The Crampsin levy. 

Zombie mints, death mints ja Chuthuku-mints.

Nami!