Minun täytyy häpeillen myöntää - olen järkyttävän ulkonäkökeskeinen. En niinkään vietä aikaani tuomiten muita heidän ulkonäkönsä perusteella, vaan häpeilemällä jatkuvasti omia pieniä virheitäni. Ihailen ohikulkijoiden kapeita jalkoja, tai kavereiden S-koon vaatteita. Tajusin, että mietin painoani, ja "läskejäni" päivittäin. Päivittäin. Enkä minä ole edes ylipainoinen, minun ei tarvitse laihtua tästä mihinkään.
Malleilu omalta osaltaan nostaa itsetuntoa, sillä näenhän itsekin kuvistani, että näytän pirun hyvältä. Toisaalta se tekee taas tietoisemmaksi siitä, että en ole yhtä laiha ja hyvännäköinen kuin oikeat mallit. Olen varma että kuvistani tulisi paljon parempia, jos allini olisivat timmimmät, ja menestyisin paremmin, jos olisin kokoa 36.
 |
| Tässä se nätti naama nyt sitten on. Missä loput? |
Kun juttelin tästä muille malleille, he eivät tunnustaneet olevansa samaa mieltä. Outoa. Hyvä - mutta outoa.
Miss Ruki Ver puhuu sarkastisesti naisen markkina-arvosta, joka siis (edelleen: sarkastisesti) määräytyy täysin hänen ulkoisen kelpoisuutensa ja painonsa perusteella. Taidan itse miettiä jatkuvasti omaa markkina-arvoani, enkä välttämättä edes niinkään sarkastisesti. Fiksut ihmiset ymmärtävät, että ihmisarvo - niin naisella kuin miehelläkin - määräytyy aivan muiden asioiden perusteella. Ehkä minä sitten pelkään etten ole niin älykäs tai nokkela, mistä syystä haluaisin kompensoida ulkonäköseikoilla.
Eräs kaverini totesi, kun tuumailin jostakin ohikulkijassa/näyttelijästä/pornotähdestä että miksi en ole yhtä laiha kuin hän, että miksi en koskaan vastaavasti totea jostakusta minua lihavemmasta, että enpähän sentään ole ihan noin pulska. Äsken tankotunnillakin parjasin itseäni, koska en ollut yhtä hyvä kuin muut siellä. Minulla on ajatusmalli taas ihan väärin päin! Aloin tietoisesti ajatella, että olen tällä tunnilla siksi, että opin, en siksi että osaisin jo kaiken. Teen kaiken omaan tahtiini. Heti helpotti, orastava kiukku laantui, ja sain muuten (todella toispuoleisena ihmisenä) väärän puolen ayshan, dumm-dumm-dumm!
 |
| Demoneilleni voin lähettää lentosuukkoja! |
Olen kyllä tullut hurjasti eteenpäin viime keväästä, ja aivan ÄLYTTÖMÄSTI viime talvesta. Olen kokenut jopa olevani onnellinen! Kesä teki minulle hyvää Toistuvasti olen päättänyt lopettaa kroppani kriittisen tarkastelun, ja itseni läskiksi haukkumisen, mutta silti löydän itseni joka päivä vaa'alta. Pään sisäiset demonit eivät luovuta helpolla.
Kiitän Miss Ruki Veriä tästä pienestä herättelystä, nyt voisin taas hetken aikaa keskittyä ajattelemaan nätimmin itsestäni, ja erityisesti omasta vartalostani. MRV on idoliainesta! ;)
Nolottaa ihan, että kaksi tätä kirjoitusta edeltävää postausta ovat pelkkiä meikki- ja asukuvia. Heh!
Edit.
Pakko liittää tähän vielä aihetta sivuava artikkeli Iltalehden sivuilta, joka kertoo naisista, jotka eivät näyttäydy edes puolisolleen alasti.
Kuvat: Antti Qvickström, editointi: Mortianna itse
