Kärsin usein ja toistuvasti motivaation puutteesta, laiskuudesta ja "tankomasennuksesta". Aloitin tankoilun melkeinpä tasan viisi vuotta sitten, mutta siihen nähden tasoni on aivan surkea. Harrastamiseni on ollut ensimmäisen vuoden jälkeen melko kausittaista, enimmäkseen kotona harrastelua. Tunneilla on tullut käytyä melko satunnaisesti. Tankomasennus iskee, kun tunnen olevani huonompi kuin muut, kun jokin liike ei vaan kertakaikkiaan ota sujuakseen, mielikuvitus loppuu kesken, tanko on talvisin jääkylmä, tai kyllästyy vaan hiomaan samoja juttuja. Kyllähän niitä lannistumisen syitä löytyy.
Koko kesä meni melkeinpä koskemattakaan tankoon, mutta nyt olen ehkä taas toipumassa tankomasennuksesta! Olen nimittäin alkanut taas käydä tunneilla! Ja koska olen laiska lyllerö, laitoin riman alas ja aloin käydä kakkostason tunneilla. Sielläkin tuntuu, etten osaa mitään, vaikka melkeinpä kaiken pitäisi olla minulle ihan helppoa kauraa. Joka kerta mietin, miksi helvetissä harrastan tätä lajia, kun olen niin saamarin huono siinä. Ei siis ihme, että kausittain en halua koskea tankoon ollenkaan.
Ajattelin kuitenkin sinnikkäästi jatkaa tunneilla, sillä itsenäisen treenailun olen todennut olevan tuhoon tuomittua jo kauan sitten.
Mun mielestä mä olen tankopalstalla joskus nähnyt sun kuvia etkä kyl kovin huonolta vaikuta :o Joskus on kieltämättä tylsää, kun joku uusi liike ei vaan ota onnistuakseen, sitten sitä vaan tekee niitä samoja vanhoja... siitä tunnit ovat käteviä, että siellä oppii mielestäni uusia liikkeitä helpommin, kuin kototna yksin säheltäessä
VastaaPoistaNo, kaipa se huonous on suhteellinen käsite, ite haluisin olla huipulla tähdenkuvat silmissä, niin siksi oma tekeminen ei kelpaa itselle. :)
PoistaPahimmat stopit on, kun ei kertakaikkiaan voima tai liikkuvuus anna periksi sitten lähellekään tarpeeksi (esim. olkanousu tai jade).
Mä en kans ole ikinä ajatellut sua huonona, päin vastoin :) Mutta se on tietysti se oma fiilis minkä voi vain itse tietää, miltä oman kehon liikuttaminen tuntuu. Älä silti luovuta, vaan työstä mieluummin tuota asennettasi itseäsi kohtaan vähän lempeämmäksi :) Ja hyvä siis, että vähän toipumista ilmassa. Mitä näiden hillittömien tankotaitovideoiden seasta välillä löytää, niin niiden simppeleidenkin temppujen seassa saa aika kivanlaisia juttuja aikaiseksi, ja siitä ajattelin itselleni ainakin semmoista ponkaisua takaisin innostukseen. Että musa soimaan ja jotain pientä kivaa on vaan lupa tehdä, ettei tartte masentua kun ei tuo ja tää taas mennytkään. Armollisuutta siis :)
VastaaPoistaPuuuh, kuulostaa niin tutulta nuo lannistumisen syyt ja niiden päälle keksin vielä sata muuta. En pelkästään tankoiluun liittyen, vaan kaikkeen liikuntaan, jota yritän yrittää harrastaa. Juuri pitkät pätkät aiheesta kirjoittelinkin omaan blogiini. Kotitreenaus olisi tankoilussakin kivaa jos olisi kaveri jonka kanssa harrastaa.
VastaaPoista