Hyvää kekriä!

Opin eilen uuden sanan: kekri!

Olen aiemminkin esitellyt Pupuleipomo-blogin omassa blogissani, mutta nyt on pakko mainita se uudestaan. En tiedä mistä kirjoittaja saa kaiken tietämänsä tiedon, mutta olen iloinen että löysin blogin, sillä siellä on paljon kiinnostavaa asiaa, esimerkiksi eilinen kirjoitus kekristä, eli suomalaisten omasta halloweenin vastineesta. Sellainenkin siis on ollut! Mutta niinkuin moni muukin suomalainen perinne, on jäänyt unohduksiin, sillä sitä ei ole vuosisatoihin pidetty yllä kristinuskon jyrättyä. Ja niin edelleen.

Kekri on kiteytettynä vähän niinkuin syyspääsiäinen! :D Kekrinä syötiin lammasta, verikeittoa ja mämmiä. Jotkut (käsittääkseni vähävaraisemmat, tai nuoriso ihan muuten vaan) kiersivät talon ovilla kysymässä "kekriä vai uunia". Eli ikään kuin virpojat pääsiäisenä, tai karkkikeppostelijat halloweenina. Kysymykseen piti vastata "Kekriä, kekriä!", jolloin vierailijat ovella liittyivät pöytään juhlaseurueeseen. Muutoin vierailijat tulisivat sisään ja rikkoisivat talon uunin. Vierailijat olivat usein pukeutuneet halijoiksi, vainajiksi tai hengiksi, jotta oikeat henkiolennot, jotka kekrinä liikkuivat tavallista enemmän, hämääntyisivät ja jättäisivät elävät rauhaan.

Itse en ennen eilistä ollut koskaan kuullutkaan kekristä, mutta olen iloinen että sain kuulla siitä, koska olen erittäin erittäin kiinnostunut vanhoista suomalaisista perinteistä. Haluaisin että niitä pidettäisiin yllä. Pidän halloweenista, sillä rakastan kaikkea kauhuromantiikkaa, mutta haluaisin myös ihmisten tietävän, että juhlalla on juuret täällä Suomessakin, ja ehkä kutsuvan juhlaa jopa sillä nimellä. :)

Itse leivoin kekrimuffinsseja! Tosin tein näitä vain kolme, sillä näitä oli vaivalloista tehdä, ja loppujen lopuksi syön ne kuitenkin yksin.

Hyvää kekriä siis kaikille!