Kynä kädessä yksitoista vuotta

Eksyin Deviantartiin selailemaan vanhoja piirustuksiani, ja intouduin tekemään pienen kollaasin piirustustaitoni kehityksestä yhdentoista vuoden ajalta. Minun mielestäni on ainakin mielenkiinotoista seurata taidon kehittymistä, ja itse taiteilijana voin tietysti kokea myös ylpeyttä siitä, että kehitystä on ylipäätään ollut! 

Kuvat ovat kaikki muotokuvia ihmisistä, mikä helpottaa osaltaan vertailua. Kaikki kuvat on myös piirretty mallista. Ennen muinoin teininä piirtelin paljon, paljon enemmän, ja myös huomattavasti enemmän ilman mallia. Nykyään tuskin piirrän mitään ilman mallia, sillä en koe olevani siinä kovinkaan hyvä. Teininä myös käytin vähemmän aikaa yksittäiseen työhön, vaikka olisinkin piirtänyt mallista. Voisi kai sanoa, että tein enemmän luonnoksia, kuin viimeisteltyjä töitä.

Ensimmäinen kuva on piirretty noin 15-vuotiaana, viimeisin valmistui hetki sitten.

Janan ensimmäisestä kuvasta (Timo Kotipelto) en ole ihan varma, yritinkö kyseisellä kerralla mitään mestariteosta, ottaen huomioon että piirsin kuvan kuulakärkikynällä, luulen että kyseessä oli enemmänkin luonnos.

Dramaattisin muutos on mielestäni tapahtunut vuosien 2007 ja 2008 välillä, ja siitä lähtenyt pikkuhiljaa kehittymään, mutta on iloista huomata, että esimerkiksi vielä Dita Von Teesen ja Erikin (2013-2014) välillä voi huomata kehitystä. Tästä voi siis ehkä päätellä, että minulla on potentiaalia kehkeytyä vieläkin paremmaksi! :)

Kuvissa: 2004 Timo Kotipelto, 2005 minä itse lukion ensimmäisellä, 2006 Tarja Turunen, 2007 ystäväni sisko, 2008 eksäni/silloinen poikakaverini, 2009 silloinen luokkakaverini ja hänen poikaystävänsä, 2010 äitini koiran veli omistajineen, 2012 Betty Page, 2013 Dita Von Teese, 2014 Erik Grönwall ja 2015 Jona Tee.

Jos haluatte nähdä kuvan täysikokoisena, niin menkäähän tästä linkistä Deviantartiin katsomaan se!

May I introduce: Crash and Jona Tee!

Olen unohtanut esitella kaksi uusinta H.E.A.T-projektini tuotosta! Crash (rummut) ja Jona Tee (koskettimet) ovat nyt valmiita, Erikin (laulu) ja Ericin (kitara) olen esitellyt jo aiemmin, enää puuttuu Jimmy Jay (basso).

Crashin sain valmiiksi jo huhtikuun alkupuolella. Tätä kuvaa oli todella mukava ja mutkaton piirtää, toisin kuin esimerkiksi Ericiä. Kasvoihin olen erityisen tyytyväinen, sillä ne jopa näyttävät Crashin kasvoilta, mikä on tietysti muotokuvassa aina hyvä merkki. Heh! Luonnostelin ilmeisesti liian kevyesti, sillä huomasin virheet mittasuhteissa vasta liian myöhään, kun kuva oli melkein valmis. Kuvan valmistuttua en halunnut nähdä sitä silmissäni ja koin taas "synnytyksen jälkeistä masennusta" eli toisin sanoen kuva oli minusta aivan hirveä.

Nyt sitä voi taas katsoa pää vähän kallellaan. Heheh. Crash kuitenkin itse tykkäsi!

Crash vastasi kesken työpäivän, meinasi tulla pissa housuun. 

Jonan kuva tuli valmiiksi toissapäivänä. Otin opikseni edellisen kuvan virheistä, ja panostin enemmän luonnosteluun. Se osoittautui hyväksi päätökseksi. Tämäkin työ oli loppujen lopuksi yllättävän vaivaton, mitä nyt vähän tuskailin hiusten kanssa, mutta se on normaalia. Olen melko tyytyväinen, vaikka ei tämäkään kyllä ihan täydellinen ole. :D Vähän parempaan olisin vielä voinut pystyä.

Jona on kiva tyyppi muun muassa siinä mielessä, että hän usein vastaa kommentteihin ja viesteihin somessa. Se oli juurikin Jona, joka vastasi ensimmäiseen viestiini Erikin kuvan piirrettyäni. Tämän kuvan lähetin taas Facebookissa, mutta tägäsin Jonan myös Instassa, ja siihen hän vastasi samantien, ja jakoi kuvan omalla tilillään.

Alkperäiset kuvat on ottanut Kristian Reuter, joka kommentoi Jonan kuvaa: "Awesome use of my original photography!" Kristian on H.E.A.T:in "hovikuvaaja" ja hän pääsee lavalle ottamaan kuvia läheltä, mistä syystä hänen ottamansa kuvat on usein parhaita. On tyypillä tietysti taitoakin, koska sitä vaaditaan jos aikoo saada esimerkiksi Erikistä tarkkoja kuvia. Hehe.

Jona Teen Instagram

Niina – palkkionmetsästäjä

Kevät on tuonut tullessaan äksöniä  kameran edessä näyttelemisen saralla! Vaikka keväälle buukattu musiikkivideoprojekti menikin valitettavasti toistaiseksi jäihin, viime vuoden puolella sovittu lyhytelokuva toteutuu hyvää vauhtia. Pääsen pitämään hauskaa ja näyttämään kynsiäni lempisektorillani!

Jukka Niemisen ohjaama indie-splatter-action-lyhytelokuva on humoristinen mutta väkivaltainen kertomus sadistisesta "headhunter"-naisesta, ja kantaa nimeä Niina- palkkionmetsästäjä. Elokuvassa olennaista on väkivalta, veri ja tekemisen into, ei niinkään lavasteet ja ympäristön autenttisuus. Tämä elokuva on myösensimmäinen pätkä, jossa todella pääsen näkemään itseni valkokankaalla. Kuten monet tietävät, olen näytellyt myös eräässä kokopitkässä elokuvassa, mutta se on kokenut paljon takaiskuja jälkieditissä ja niinpä synnytys on ollut kovin pitkä ja vaivalloinen (odotamme yhä).

Kuvauspäiviä oli yhteensä kolme. Ensimmäinen oli viime lauantaina Tamperella Haiharan kartanolla. Koska paikalla piti olla jo yhdeksän aikoihin, oli herättävä puoli kuudelta jotta ehdin poimia kyytiin pari matkalaista ja ajaa perille. Ekana kuvauspäivänä purkitimme eniten kohtauksia, mm. kaikki sisäkohtaukset. Sain myös hyviä puheenaiheita seuraavalle maanantaille töihin, kuten kivesten murskaaminen.

Eilen oli toinen kuvauspäivä, ja tänään viimeinen. Eilen oli ihana sää (näyttelijän kannalta, kuvan kannalta aurigonpaiste ei ole paras), mutta tänään sataa, ja odotan kauhulla kuinka jäässä tulemme olemaan.

Loppuun vielä lyhärin traileri, nauttikaa!
(Voin sanoa että katsoin tämän monta kertaa, ja nauroin joka kerralla!)

Beauty is a state of mind

Seuraan Facebookissa monia vaihtoehtoismalleja, ja news feediini tulee jatkuvasti paljon malleiluun liittyviä postauksia. Erityisesti viime päivinä erityisesti silmiini on sattunut muutama ylipainoa, tai ehkä pikemminkin muodokkuutta korostava postaus. Yhdessä oli kuva plus koon mallista, ja liitteenä pitkä vastine jonkin kuntosalin seinällä olleeseen posteriin "This summer, do you want to be a mermaid or a whale?" Vastine oli nokkela, todeten että valaat ovat hienoja olentoja, kun taas merenneitoja ei ole edes olemassa. Toisessa postauksessa oli upea kuva todella kurvikkaasta naisesta, ja kuvan päälle kirjoitettu teksti "I've got 99 problems but my curves ain't one." Kuvatekstissä vielä heräteltiin ihmisiä kertomaan miksi heidän kurvinsa eivät ole ongelma. Aiemmin silmiini on myös sattunut kuva, jossa todetaan että oikeilla naisilla on kurveja, sillä vain koirat kaluavat luita.

Olen miettinyt, miksi isokokoisten ihmisten tai mallien on julkaistava kuvansa saatetekstien kera. Jos kuvassa on upea ja kaunis, vaikkakin isokokoinen nainen, eikö kuvan voi vaan antaa puhua puolestaan? Onko se puolustuskeino, että kuvan yhteydessä on painotettava, että kuvassa on kurvikas nainen, joka on kaiken lisäksi vielä kauniskin? Onnistunut otos on onnistunut otos, ja se pitäisi voida jakaa ehdoitta, sillä kauneutta on niin monenlaista, niinkuin on siitä nauttijoitakin.

Kaikista kamalinta on lukea "vain koirat kaluavat luita" -tyyppisisä kommentteja, jossa poljetaan alas laihoja ihmisiä. Se ei mielestäni kerro ylpeydesta omia kurveja kohtaan, vaan itseinhosta ja epävarmuudesta, kuten halveksunta toisenlaisia ihmisiä kohtaan yleensäkin. 

Olen sitä mieltä että kauneus lähtee korvien välistä. Se on mielentila. 

Itse en ole pluskokoinen, vaan ihan normaali, keskiverto. Tunnen itseni hoikaksi tai paisuneeksi sitä mukaa miten nyt olen sattunut viimeaikoina syömään - vaakalukemat heittelevät yleensä melko vähän. Eniten vaikuttaa kuitenkin oma ajattelutapa. Viime viikolla katselin vanhoja kuviani, mm. selfieitä ja asukuvia, ja näin jälkikäteen oli pakko todeta että näytinpä niissä todella nätiltä. Todennäköisesti kuvien ottohetkellä ajattelin silti toisin. Viime kuvauksia edeltävällä viikolla vedin taas suklaata niin kuin henkeni riippuisi siitä (olen addikti, olen puhunut siitä ennenkin). Silti kuvauksissa en ollut uskoa peilikuvaani, sillä yllätyin siitä miten hyvältä näytin. Miksi? Koska tunnen itseni onnelliseksi. 

 © Ossi Lehtonen

Koska olen onnellinen, toivon että kaikki muutkin olisivat. En tosin tiedä kuinka kauan tämä tunne kestää, mutta en jaksa ottaa siitä stressiä. Kesä on tulossa ja tälläkin hetkellä aurinko paistaa. 

Ja olen vieläkin aivan pilvessä H.E.A.T:istä. ♥ 

Muutama asukuva

Viimeaikoina en ole hirveästi asukuvia ottanut jostain syystä. Olen ehkä panostanut lähinnä mukavuuteen näyttävyyden sijaan, minkä takia en ole kokenut tarpeellisesksi ikuistaa asua kameralle. Tässä nyt on kuitenkin muutama - kukapa niitä jaksaa niin hirveetä litaniaa katsellakaan!

Aloitetaan viime syksystä. Kavereiden kanssa öö - leffaan? 

Kaverin kanssa tupareihin. Mä niin rakastan tota paitaa! 

Paskainen peili. En muista minne oli matka. Varmaan Stadiin. 

PRKL Clubille!

Duunipaikan pikkujouluihin oikein mekkoon sonnustautuneena. 

Uudenvuodenpippaloihin! 

Enmuistaminne.

Tämä edustaa nyt sitä kasuaalia tyyliä missä minut on nähty suurimmaksi osaksi koko talvi.
Tuo huppari on aivan lemppari!

Moottoripyörämessuille! 

Perkeleeseen taas! (Oli muuten megakiva ilta!)

Cirque du Soleil.
Tämä oli nyt niin ylisöpö tyttömäinen veto, mutta pitkästä aikaa teki mieli näyttää
joltain muulta kuin lepakolta joka vetää kohta kaikkia turpaan. 

Ei sen syvällisempiä tällä kertaa!