sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

American Car Show

Joka pääsiäinen Helsingin Messukeskus täyttyy toinen toistaan upeimmista jenkkiraudoista, moottoripyöristä ja oheistuotekojuista, kun American Car Show valtaa alueen. Koska olen itse suuri amerikanautojen ystävä, päätin pistäytyä ihailemassa näyttelyntarjontaa.

Ensirakkauteni oli punainen vm '74 Chevrolet Camaro. Sillä me iskän kanssa kruisailtiin kun olin kahdentoista vanha, ja kierreltiin Stadi Cruisingeissa. Camaro on siis yksi suosikkimerkkini. Lisäksi pidän kovasti myös 50-luvun kurvikkaista autoista. ACS:ssa oli näitä kaikkia!

Chevrolet Camaro vm'76 ♥



X-treme Car Show'stakin tuttu pinkki glitterauto, jollaisen haluan isona!

Pinkkiä parkkikiekkoa myöten!




Messujen huippukohta oli kuitenkin se kun sattumalta törmäsin Nightwishin rumpaliin, Jukka Nevalaiseen, joka oli perheensä kanssa juuri ostamassa karkkihedelmiä (karamelli- ja suklaakuorrutettuja hedelmiä). Hetken jouduin itseäni keräämään, ennen kuin uskalsin pyytää yhteiskuvaa. Hihihi!

Jukka ja minä.
Jos haluatte itse mennä niitä katsomaan, niin näyttely on vielä huomisen Messarissa klo 16 saakka. 

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Elokuvainspiraatio

Televisiosta tuli juuri elokuva Lumotut sisaret (Practical Magic). Vaikkei tämä ollut ensimmäinen kerta kun elokuvan näen, täytyy sanoa että täällä kertaa se jostain syystä oli erittäin inspiroiva! Monellakin tapaa. 

Olen aina ollut hirmuisen kiinnostunut noidista, ja potenut suurta tuskaa siitä etten omaa lainkaan taikavoimia. Nuorempana opiskelin mm. yrttejä, luin loitsukirjoja ym. Olen todella surkea kasvattamaan yrttejä, saati valmistamaan niistä mitään, joten yrttiharrastus jäi.

Olen myös tosi nuoresta tavannut kirjoittaa pöytälaatikkoon tarinoita. Ne ovat olleet yleensä niin kunnianhimoisia, etten ole saanut kirjoitettua niitä koskaan loppuun asti. Ne ovat useimmiten olleet fantiasia-aiheisia, ja kertoneet nimenomaan noidista. Nyt tuon elokuvan nähtyäni, alkoi tehdä taas mieli kirjoittaa! Kenties saisin kudottua päähäni jonkinnäköisen juonen, ja voisin ryhtyä näpyttelemään.

Tarinani kannen luonnos ja työnimi :) Hihihi


Toinen inspiraatio liittyi hiuksiin. Olen viimeaikoina alkanut pyöritellä mielessäni sellaista mahdollisuutta, että tekisin hiuksilleni jotain radikaalia. Saksilla. Minulle pitkä tukka on aina ollut ainoa, itsestäänselvä vaihtoehto, ja elintärkeä osa minua. Nyt olen alkanut miettiä, että ehkä osan minusta olisi aika muuttua. Hiuksilla on iso merkitys minulle, symbolinen jopa. Haluaisin uudistua, muuttaa elämääni, "aloittaa alusta". Mutta saa nähdä uskallanko.

Jos kuitenkin uskallan, haluaisin samanlaiset hiukset kuin Nicole Kidmanilla oli kyseisessä elokuvassa!

 






Kasvavasti kerrostettu, joka on siis leikattu pystylinjassa kasvojen etupuolella.






torstai 28. maaliskuuta 2013

Rastia ruutuun

Vanhassa blogissani minulla oli joskus kysely, jossa tiedustelin mitä lukijani haluaisivat lukea blogistani. Siitä on kuitenkin paljon aikaa, ja blogini luonne on muuttunut jonkin verran. Asetin siis uuden kyseyn sivupalkkiin, jonne voitte vapaasti vastata.

 Toivon tietysti paljon vastauksia, voisin siten painottaa niitä osa-alueita, jotka lukijoita kiinnostavat. Julkaisen vastaukset kyselyn päätytyyä.

Vuoden vanha kuva, mutta pääsiäinen tulee joka vuosi!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

LOTD ja MUOTD

Tämänkertainen blogipostaus ei käsittele mitään sen syvällisempää kuin päivän meikkejä ja asuja. Tässä koosteita viime ajoilta. 

Arkimeikki

Viikonloppumeikki, silmät kuin kameleontilla 

Tämä taisi olla kuvausmeikki

Viikonlopun koti-iltameikki

Viikonloppumeikki

Epägootti kuvausmeikki
En muista mihin kaikkiin rientoihin mikäkin meikki on, mutta suurin osa - kuten näette - on joihinkin viikonlopun illanistujaisiin tai tapahtumiin. Huomatkaa ihmeessä myös upouusi otsatucan väri! Kirkkaanpunaista minulla ei ole vielä ennen ollut.

Työkaverin synttärijuhla-look

Työpaikan blini-illallis-look


Työkaverien keskeinen biljardi-ilta-look


Löysittekö yllä olevista lemppareita, huomasitteko tyylimokia? Ihastuttaako tai vihastuttaako?



torstai 21. maaliskuuta 2013

"Saisiko sitä silittää?"

Molemmat hoitokoirani, Daisy sekä Kassu, ovat houkuttaneet ympärilleen silittelijöitä lapsista aikuisiin. Oikeastaan, vain yksi silittelijöistä on ollut lapsi. Ja vain se yksi osasi kysyä lupaa, ennen kuin koski vieraaseen koiraan. 

Koiralle kuin koiralle on kokoon katsomatta opetettava käytöstapoja. Siten se osaa käyttäyä ihmisten maailmassa kunnollisena koirakansalaisena. Esimerkiksi ihmisten ilmoilla ei ole soveliasta haukkua ja riehua, tai hyppiä ihmisiä vasten. Osa muista ihmisistä voi pelätä tai inhota koiria, he voivat olla allergisia, tai muuten vain haluta elää täysin koiratonta elämää. Heillä on siihen täysi oikeus. Suurin osa koirista on luonteeltaan ystävällisiä ja uteliaita, ja pyrkivät kontaktiin vieraidenkin ihmisten kanssa rapsutuksien toivossa. Edellä mainistuista syistä ei koiraa kuitenkaan voi päästää satunnaisten vastaantulijoiden luo nuuskimaan ja tervehtimään heitä. Ihmisten omaa tilaa täytyy kunnioittaa.

Kun minä siis kuljen kauppakeskuksessa tai junassa koirani kanssa, koetan - toisinaan vaivoin - saada sen olemaan luonani menemättä muiden ihmisten luo, en arvosta yhtään sitä, että tuntemattomat ihmiset alkavat lääppiä sitä. Osa ihmisistä aloittaa tuijottamalla koiraa, hymylemällä ja toteamalla "onpas siinä nätti koira" tai vastaavaa. Seuraavassa hetkessä ovat jo kumartuneet koirani ylle. Pahimpia ovat ne tapaukset, jotka eivät ota minuun minkäänlaista kontaktia, vaan silittelevät koiraa kuin omaansa - aivan kuin heillä olisi siihen lupa. Ihmiset eivät tajua, että vaikka koira olisi onnellinen rapsutuksista, vetävät he kokoajan mattoa koulutuksen alta. Koira ei ymmärrä, saako niiden ihmisten luokse mennä vai ei. Joskus se palkitaan rapsutuksilla, joten sen kannattaa yrittää! Tämä aiheuttaa taas paljon lisätyötä omistajalle, koska koulutus valuu viemäristä alas.

Kun minä olin pieni, minulle opetettiin että täytyy aina kysyä lupa jos haluaa silittää vastaantulevaa koiraa. Kaupan edessä kiinnisidotun, yksin olevan koiran silittäminen oli ehdottoman kiellettyä. Käsittääkseni nämä samat säännöt opetetaan lapsille tänäkin päivänä. Miksi sitten aikuiset ovat unohtaneet ne? Vai kuvittelevatko se olevansa niiden sääntöjen yläpuolella? Tuntematon koira saattaa edelleenkin olla arka tai aggressiivinen, vaikka itse oletkin aikuinen. Sillä saattaa olla koulutus kesken, tai se voi vihata juuri sinun kaltaisiasi punatukkaisia/silmälasipäisiä/kaksimetrisiä ihmisiä. Tai sitten voi olla että mitään ongelmaa ei ole, mutta ennen kaikkea kyse on kohteliaisuudesta. Sen ei pitäisi olla suuri vaiva kysyä "saako sitä silittää?" Eihän?  Koirankin omaa tilaa täytyy kunnioittaa.

Voin kuvitella, kuinka ahdistavaa on, jos vieraat ihmiset tulevat koskettelemaan vauvamasuasi kokeillakseen potkiiko vauva. Tai änkeävät itsensä lupaa kysymättä rattaisiin, kun haluavat nähdä söpön vastasyntyneen. Kuinka pelottaavaa oli, kun itse oli pieni, ja joku tuntematon tuli aivan iholle lässyttämään. Useat kokisivat varmasti edellämainitut kiusallisina tai ahdistavina. Samasta syystä ei toisten koiriinkaan mennä noin vain koskemaan. Koira ei edes välttämättä pidä vieraiden koskettelusta. Ja vaikka se yrittäisi viestittää sen, et todennäköisesti osaisi tulkita sitä. Joten seuraavan kerran kuin näet syötävänsuloisen koiran tulevan vastaan, kysäise nopeasti lupa ennen koskemista ja anna koiran itse tulla luoksesi.