Asukuvia!

Kaivelin tiedostojani, ja löysinkin teille muutaman asukuvan näytille. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa sanoin, nykyään minulla on lähinnä päälläni työvaatteet tai jumppavaatteet. Tiedostojen kätköistä löytyi kuitenkin muutama LOTD-kuva kesältä. Asukuvat on aina kivoja, vaatteet on kivoja ja vaikken nykyään enää laittaudukaan samalla lailla kuin ennen mekkoja ja korsetteja myöten, tulee kivojen vaatteiden pukemisesta hyvä olo! 

Useimmiten näytän töissä tältä...

...ja vapaa-aikanani tältä.

Nyt asukuvia!

No tämä nyt ei ole ihan kesää, taidetaan mennä kevättalveen tässä!

Vappu-look!

Laadukas peili-selfie, ai että!

Tämä oli alkukesää, taisin olla vapaapäivänä pankkiin menossa.

"Pussikalja-look", eli kavereiden kanssa puistoon menossa.

Porvoon reissulla löytyi hiusväriin ja päivän asuun sopiva asuste!

Tämä on niinkin tuore kuin viime viikonlopulta. Lähdössä kaverin nyyttäreihin.

Comeback

Howdy! Ajattelin että voisi olla sopiva aika tehdä pieni comeback blogiin. Se, katoanko sen jälkeen yhtä nopeasti kuin tulinkin, jää nähtäväksi. Olkoon tämä nyt pieni summaus mitä Mortiannalle nykyään kuuluu! 

Aloin keväällä ajamaan prätkäkorttia, mutta se jäi tauolle kun vedin kumoon ja mursin solisluuni. Sitä parantelin yhteensä kaksi kuukautta, ennen kuin se oli kokonaan luutunut. Murtunut solisluu oli yllättävän kivuton, mutta eläminen sen kanssa oli saakelin hankalaa. Ihan perusjutut rintsikoiden riisumisesta juuston höyläämiseen ja turvavyön kiinnilaittoon eivät onnistuneet ilman apuja. 

Sairasloma tarkoitti myös taukoa jumppaamisesta.  Kerroin aloittaneeni tammikuussa Body Combatin, ja jatkoin sitä kuuliaisesti koko kevään, ja nyt olen taas back in business! Kevään aikana aloitin myös kuntonyrkkeilyn, joka vei heti mennessään. Nyt syksyllä lukujärjestykseeni on tullut myös kunto-thai. Siinä onkin minulle puuhaa riittämiin näinä päivinä.

Keväällä, kun kaikki luut oli vielä ehjiä.

Mitä sitten tein kesällä, kun en töissä enkä jumpassa käynyt? No, kahdesti kävin katsomassa H.E.A.T:ia, molemmat kerrat Ruotsissa. Ensimmäinen reissu oli  hyvin extempore,  varasin torstaina laivamatkat ja hostellin, lauantaina lähdin matkaan, sunnuntaina oli Hard Rock Cafen järjestämä ilmaiskeikka. Toinen oli pitkään suunniteltu festarireissu Väsbyhyn. Molemmilla reissuilla hihaan tarttui taas uusia kavereita, siitä onkin tullut selkeästi jonkinnäköinen traditio!

Tukholma kuninkaan linnalta katsottuna.

Eric ja Erik, takana Jona ja Crash Hard Rock Cafen synttärijuhlassa Kungsträdgårdenissa.

 

Sain Crashiltä ja Jonalta nimmarit. Kuvan otti Kristian Reuter.

Arvatkaa kerran kenen kädet. (Kuva: Mats Vassfjord)

Teippasin autoni, se meni hitsauksen jälkeen katsastuksesta läpi, kävin Linnanamäellä ja Helsinki Pridessä. Kuvasimme myös uutta Prioni-elokuvaa (samalta tuotantoryhmältä kuin Niina-lyhäri).

Mun Highway Star. ♥

Daisy on vihdoinkin saanut pentuja! Viisi mustaa pikkupötkylää, 2 tyttöä, 3 poikaa!

Asukuvia minulla ei ole teille kamalasti näyttää, sillä vaikka olenkin viimeaikoina ostanut uusia vaatteita, mutta en pääse käyttämään niitä missään sillä minulla on silti useinmiten ylläni duunivaatteet tai jumppakamat.

Malleilun saralla on ollut todella hiljaista, osittain solisluuni, osittain yleisen motivaatiohukan takia. Minusta kuitenkin tehtiin haastattelu tsekkiläiseen metallilehteen Fakkeriin! Haastattelu on englanniksi luettavissa täältä.

Ja viimeiseksi säästin jymyuutisen: olen alkanut taas ratsastaa! Siskoni alkoi pitää minulle tunteja omalla hevosellaan ja viikko sitten kävin hevosen selässä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen! Ja olen ihan pirun innoissani tästä, minulla on kamalan hyvä fiilis, enkä ollut tajunnutkaan miten paljon olen ikävöinyt hevosia! Luulin olleeni jo vähän vieraantunut niistä, mutta Bettinan kanssa puuhastelu ja ratsastelu tuntuu tosi luonnolliselta (vaikka istuntani on aivan surkea)!

Kuva MBN.

Kynä kädessä yksitoista vuotta

Eksyin Deviantartiin selailemaan vanhoja piirustuksiani, ja intouduin tekemään pienen kollaasin piirustustaitoni kehityksestä yhdentoista vuoden ajalta. Minun mielestäni on ainakin mielenkiinotoista seurata taidon kehittymistä, ja itse taiteilijana voin tietysti kokea myös ylpeyttä siitä, että kehitystä on ylipäätään ollut! 

Kuvat ovat kaikki muotokuvia ihmisistä, mikä helpottaa osaltaan vertailua. Kaikki kuvat on myös piirretty mallista. Ennen muinoin teininä piirtelin paljon, paljon enemmän, ja myös huomattavasti enemmän ilman mallia. Nykyään tuskin piirrän mitään ilman mallia, sillä en koe olevani siinä kovinkaan hyvä. Teininä myös käytin vähemmän aikaa yksittäiseen työhön, vaikka olisinkin piirtänyt mallista. Voisi kai sanoa, että tein enemmän luonnoksia, kuin viimeisteltyjä töitä.

Ensimmäinen kuva on piirretty noin 15-vuotiaana, viimeisin valmistui hetki sitten.

Janan ensimmäisestä kuvasta (Timo Kotipelto) en ole ihan varma, yritinkö kyseisellä kerralla mitään mestariteosta, ottaen huomioon että piirsin kuvan kuulakärkikynällä, luulen että kyseessä oli enemmänkin luonnos.

Dramaattisin muutos on mielestäni tapahtunut vuosien 2007 ja 2008 välillä, ja siitä lähtenyt pikkuhiljaa kehittymään, mutta on iloista huomata, että esimerkiksi vielä Dita Von Teesen ja Erikin (2013-2014) välillä voi huomata kehitystä. Tästä voi siis ehkä päätellä, että minulla on potentiaalia kehkeytyä vieläkin paremmaksi! :)

Kuvissa: 2004 Timo Kotipelto, 2005 minä itse lukion ensimmäisellä, 2006 Tarja Turunen, 2007 ystäväni sisko, 2008 eksäni/silloinen poikakaverini, 2009 silloinen luokkakaverini ja hänen poikaystävänsä, 2010 äitini koiran veli omistajineen, 2012 Betty Page, 2013 Dita Von Teese, 2014 Erik Grönwall ja 2015 Jona Tee.

Jos haluatte nähdä kuvan täysikokoisena, niin menkäähän tästä linkistä Deviantartiin katsomaan se!

May I introduce: Crash and Jona Tee!

Olen unohtanut esitella kaksi uusinta H.E.A.T-projektini tuotosta! Crash (rummut) ja Jona Tee (koskettimet) ovat nyt valmiita, Erikin (laulu) ja Ericin (kitara) olen esitellyt jo aiemmin, enää puuttuu Jimmy Jay (basso).

Crashin sain valmiiksi jo huhtikuun alkupuolella. Tätä kuvaa oli todella mukava ja mutkaton piirtää, toisin kuin esimerkiksi Ericiä. Kasvoihin olen erityisen tyytyväinen, sillä ne jopa näyttävät Crashin kasvoilta, mikä on tietysti muotokuvassa aina hyvä merkki. Heh! Luonnostelin ilmeisesti liian kevyesti, sillä huomasin virheet mittasuhteissa vasta liian myöhään, kun kuva oli melkein valmis. Kuvan valmistuttua en halunnut nähdä sitä silmissäni ja koin taas "synnytyksen jälkeistä masennusta" eli toisin sanoen kuva oli minusta aivan hirveä.

Nyt sitä voi taas katsoa pää vähän kallellaan. Heheh. Crash kuitenkin itse tykkäsi!

Crash vastasi kesken työpäivän, meinasi tulla pissa housuun. 

Jonan kuva tuli valmiiksi toissapäivänä. Otin opikseni edellisen kuvan virheistä, ja panostin enemmän luonnosteluun. Se osoittautui hyväksi päätökseksi. Tämäkin työ oli loppujen lopuksi yllättävän vaivaton, mitä nyt vähän tuskailin hiusten kanssa, mutta se on normaalia. Olen melko tyytyväinen, vaikka ei tämäkään kyllä ihan täydellinen ole. :D Vähän parempaan olisin vielä voinut pystyä.

Jona on kiva tyyppi muun muassa siinä mielessä, että hän usein vastaa kommentteihin ja viesteihin somessa. Se oli juurikin Jona, joka vastasi ensimmäiseen viestiini Erikin kuvan piirrettyäni. Tämän kuvan lähetin taas Facebookissa, mutta tägäsin Jonan myös Instassa, ja siihen hän vastasi samantien, ja jakoi kuvan omalla tilillään.

Alkperäiset kuvat on ottanut Kristian Reuter, joka kommentoi Jonan kuvaa: "Awesome use of my original photography!" Kristian on H.E.A.T:in "hovikuvaaja" ja hän pääsee lavalle ottamaan kuvia läheltä, mistä syystä hänen ottamansa kuvat on usein parhaita. On tyypillä tietysti taitoakin, koska sitä vaaditaan jos aikoo saada esimerkiksi Erikistä tarkkoja kuvia. Hehe.

Jona Teen Instagram

Niina – palkkionmetsästäjä

Kevät on tuonut tullessaan äksöniä  kameran edessä näyttelemisen saralla! Vaikka keväälle buukattu musiikkivideoprojekti menikin valitettavasti toistaiseksi jäihin, viime vuoden puolella sovittu lyhytelokuva toteutuu hyvää vauhtia. Pääsen pitämään hauskaa ja näyttämään kynsiäni lempisektorillani!

Jukka Niemisen ohjaama indie-splatter-action-lyhytelokuva on humoristinen mutta väkivaltainen kertomus sadistisesta "headhunter"-naisesta, ja kantaa nimeä Niina- palkkionmetsästäjä. Elokuvassa olennaista on väkivalta, veri ja tekemisen into, ei niinkään lavasteet ja ympäristön autenttisuus. Tämä elokuva on myösensimmäinen pätkä, jossa todella pääsen näkemään itseni valkokankaalla. Kuten monet tietävät, olen näytellyt myös eräässä kokopitkässä elokuvassa, mutta se on kokenut paljon takaiskuja jälkieditissä ja niinpä synnytys on ollut kovin pitkä ja vaivalloinen (odotamme yhä).

Kuvauspäiviä oli yhteensä kolme. Ensimmäinen oli viime lauantaina Tamperella Haiharan kartanolla. Koska paikalla piti olla jo yhdeksän aikoihin, oli herättävä puoli kuudelta jotta ehdin poimia kyytiin pari matkalaista ja ajaa perille. Ekana kuvauspäivänä purkitimme eniten kohtauksia, mm. kaikki sisäkohtaukset. Sain myös hyviä puheenaiheita seuraavalle maanantaille töihin, kuten kivesten murskaaminen.

Eilen oli toinen kuvauspäivä, ja tänään viimeinen. Eilen oli ihana sää (näyttelijän kannalta, kuvan kannalta aurigonpaiste ei ole paras), mutta tänään sataa, ja odotan kauhulla kuinka jäässä tulemme olemaan.

Loppuun vielä lyhärin traileri, nauttikaa!
(Voin sanoa että katsoin tämän monta kertaa, ja nauroin joka kerralla!)