Tammikuu.

Tammikuu on monille uusien intoinutmisten ja ryhdistäytymisen aikaa, niin myös minulle. Olen ollut tämän kuukauden todella aktiivinen (= pirun kiireinen!) ja syönyt terveellisemmin, sillä olen radikaalisti vähentänyt herkkujen syömistä. Kyllä, se on ollut vaikeaa, kiitos kysymästä.

Sain kaveriltani joululahjaksi kaksi viikkoa ilmaista aikaa samalle salille missä hän käy. Niinpä pidin tehokaksiviikkoisen täynnä jumppaa (ja teatteritreenejä). Loppujenlopuksi pääsin kokeilemaan body combatia, body attackia ja RPM:ää, ja edellämainittu järjestys kertoo myös suosion. RPM (sisäpyöräily) oli aivan kamalaa, tosin se on juuri sitä mitä eniten tarvitsen, eli reisiä. Attack (airobicin tyyppinen) oli ihan OK, mutta ei vienyt mennessään, mutta combatista olen tosi innostunut! Aion jatkaa sitä omalla salillani myös (ja sain töistä joululahjaksi sopivasti Virike-seteleitä).

Combat on siis liikuntamuoto missä hyödynnetään liikkeitä eri taistelulajeista, kuten nyrkkeilystä, karatesta, capoeirasta ja ties mistä. Vähän niinkuin varjonyrkkeilyä. Tai jotain. Joka tapauksessa sopivan aggressiivista, ja yllättävän koukuttavaa! Innostuin jopa ostamaan itselleni jumppahousut! En olisi uskonut että tuonkaltainen liikuntamuoto veisi minua mennessään, mutta kyllä se vähän taisi. Tai sitten kyse on vaan uutuudenviehätyksestä.

Junppahousut!

Tankotunteihin on tullut taas parin kuukauden tauko. Tarvitsisin treenikaverin! Jonkun joka kävisi tunneilla kanssani. Tai treenaisi kotona kanssani, yksintreenaamisesta ei vaan tule mitään, se on ihan vissi juttu. Tosin alkukevään tulen olemaan niin kiireinen teatteriesityksemme kanssa, että tankotunteja voisin siirtää vähän tuonnemmaksi.

Hei hei, hiukset, osa II: Surrurr

Muistatteko kesällä, kun saavutin suuren etapin elämässäni, ja leikkasin pitkät hiukseni lyhyiksi? Siitä voitte lukea täältä. Aivan kuin pitkillä hiuksilla on tapana kasvaa, lyhyillä on tapana lyhentyä. 

Pian sen jälkeen kun olin leikannut tukkani lyhyeksi, aloin jo salaa haaveilla irokeesistä. Mitä enemmän aikaa kului, sitä tiukempaan ajatus iskostui päähäni, ja sitä hanakammin halusin sen. Lopulta päätin että nyt on sen aika, kysyin kaveriani Kaisua ajamaan pääni ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. H-hetkellä alkoi kyllä vähän jännittää, sillä muutos oli sen verran radikaali, että jos kampaus ei olisikaan sopinut minulle, olisi sitä vaikea peitellä. Mitä jos leikkaaminen olisikin suuri virhe?

Kun leikkuukoneen surina lakkasi ja katsoin peiliin, totesin heti että huoleni oli turha. Näytin ihan pirun hyvältä! :D En ollut kertonut aikeistani tarkemmin muille kuin Kaisulle, ja parhaalle kaverilleni Anqallekin lähetin teaser-kuvan vasta kun toinen puoli oli jo klani. Nautin siis yllätyksen aiheuttamien reaktioiden katsomisesta tavatessani tuttujani.

Järjestimme Anqan kanssa extempore-kuvaussession keskiviikkoiltana kun uuden tucan värikin oli saatu kondikseen. Mitä tykkäätte?

Ennen:

Leikattuna:

Värjättynä: 

Seuraavat kuvat © Antti Qvickström

Loppuun vielä vertauskohteeksi kuva tucasta vuosi sitten: